Sotilasjuntta otti vallan Argentiinassa maaliskuussa 1976. Maassa alkoivat raa’an väkivallan ja laittomuuden vuodet. Ihmisiä katosi jäljettömiin, heitä kidutettiin ja vangittiin. Sadat juntan vangitsemat äidit pakotettiin synnyttämään silmät sidottuina ja vauvat annettiin lapsettomille pariskunnille – jopa niille, jotka olivat vastuussa äitien vangitsemisesta, kiduttamisesta ja tappamisesta.
Synkkä ajanjakso maassa päättyi Falklandin sotaan ja olojen vähittäiseen normalisoitumiseen. Vangittujen äitien äidit – syntyneiden vauvojen isoäidit – ovat kampanjoineet yli 20 vuotta löytääkseen lapsenlapsensa. Sotilasjuntan johtomiehet ovat saaneet armahduksen hallintonsa aikana tapahtuneista raakuuksista, mutta lasten sieppaaminen äideiltään on nostanut heitä vastaan ennen näkemättömän vihan aallon ja vienyt argentiinalaiset perimmäisten moraalisten kysymysten eteen.

Kansallisten traumojen maassa on enemmän psykologeja ja psykoanalyytikoita henkeä kohti kuin missään muualla maailmassa. Sosiaaliturva maksaa terapiaistunnot ja erääällä seudulla Buenos Airesissa on niin paljon psykologeja, että se on nimetty nimetty Villa Freudiksi. Lasten sieppaukset ovat herättäneet polttavaa ja ristiriitaista keskustelua – joidenkin mielestä juntan aikaiset kauheudet on syytä jo unohtaa, joidenkin mielestä tapahtumat on selvitettävä pohjia myöten.

On yksi ryhmä, joka ei missään nimessä voi antaa asian olla. Siepatut vauvat ovat nyt nuoria aikuisia, joista osa on saanut selville totuuden ”vanhemmistaan”. Osa ottovanhemmista on saattanut toimia hyvässä uskossa, tietämättöminä lapsen todellisesta alkuperästä, osa on tiennyt osallistuvansa rikolliseen ja epäinhimilliseen toimintaan.

Lapsella itsellään ei ole mitään keinoja tietää totuutta – paitsi selvittää DNA-testillä sen, ovatko isä ja äiti hänen biologiset vanhempansa. Osa vanhemmista on kieltäytynyt testistä, mikä kertoo jo pelottavan paljon.

Totuus on repinyt monen adoptiolapsen elämän riekaleiksi. He ovat joutuneet kääntämään selkänsä vanhemmilleen ja suvulleen, rakentamaan historiansa uudelleen ja etsimään totuutta, jonka löytyminen on äärimmäisen vaikeaa ja kivuliasta. Useissa tapauksissa totuus ei välttämättä löydy koskaan, vaan juurten etsimisestä tulee elinikäinen pakkomielle.