Mitä yhteistä on järven pohjaan upotetuilla asiakirjoilla ja amerikkalaisessa sotilaslaboratoriossa synnytetyllä AIDS-viruksella?

Toisen maailmansodan jälkeen supervallat organisoivat järjestelmänsä propagandan levittämiseen. Niiden tarkoituksena oli kohentaa oman valtion asemaa ja heikentää vihollisina koettujen moraalia.

Laajin ja tehokkain organisaatio oli Neuvostoliitolla. Vuonna 1959 KGB:n sisälle perustettiin erityinen aktiivitoimien osasto (Department for Active Measures), joka erikoistui kielteisen propagandan ja disinformaation levittämiseen. Vastaavat osastot perustettiin 1960-luvun alkupuolella Itä-Euroopan satelliittivaltioiden turvallisuuspalveluihin.

Toiminnan tärkeyttä Neuvostoliiton kannalta kuvastaa se, että vuonna 1969 KGB:n ulkomaantiedustelua hoitaneen Ensimmäisen direktoraatin alaisuuteen perustettiin erityinen Palvelu A hoitamaan disinformaation levitystä. Disinformaatio ei ole välttämättä valheellista tietoa, vaan pikemminkin harhaanjohtavaa. Sen tarkoituksena on levitä lehtiin, radioon ja televisiouutisiin joko tietyllä alueella tai koko maailmassa.

Osaston tärkeys kasvoi koko 1970-luvun ajan ja se sai käyttöönsä runsaasti resursseja. Politbyro havaitsi asian niin merkitykselliseksi, että vuonna 1978 perustetiin toinen osasto - Kansainvälisen informaation osasto (International Information Department) - mm. manipuloimaan länsimaiden tiedotusvälineitä. Sen johtajaksi nimitettiin uutistoimisto Tassin entinen johtaja Leonid Zamjatin.

Länsimaisia tiedotusvälineitä ohjattiin kirjoittamaan halutulla tavalla Neuvostoliitosta. Kaikki, jotka toivat julki Neuvostoliiton todellisia pyrkimyksiä esimerkiksi asevarustelun suhteen, pyrittiin leimaamaan äärioikeistolaisiksi ja fasistisiksi. Läntiset toimittajat oli usein helppo saada vainuamaan McCarthyismia ja vaientamaan puhuminen Neuvostoliiton jättiläismäisestä asevarustelusta ja ihmisoikeusloikkauksista.

OPERAATIO FM

Palvelu A:n onnistuneimpiin harhautuksiin kuuluu operaatio FM, erään Yhdysvaltain armeijan käsikirjan (FM 30-31B) väärentäminen ja väärennösten levittäminen. Väärennös oli tehty oikealle paperilaadulle, sen ulkoasu oli alkuperäistä vastaava, kieliasu ja ilmaisut samoin - vain sisältöön oli tehty USA:n kannalta kiusallisia muutoksia.

Väärennöksessä annettiin ohjeita mm. siitä, kuinka puuttua USA:lle ystävällismielisten maiden sisäisiin asioihin ja kuinka soluttautua näiden maiden vasemmistopuolueisiin. Turkkilainen sanomalehti Baris julkaisi ensimmäisenä otteita väärennetystä käsikirjasta maaliskuussa 1975. Sen jälkeen "tietoja" julkaistiin yli 20 maassa.

Esimerkiksi Espanjassa KGB:n Madridin-toimisto välitti julkaisun kommunistipuolueen jäsenelle Fernando Gonzalesille, jonka kirjoittama paheksuva artikkeli julkaistiin El Triunfossa. Punaisen Prikaatin surmattua Italian kristillis-demokraattien johtajan Aldo Moron useissa Italian lehdissä vihjailtiin käsikirjan perusteella CIA:n osallisuudesta Moron murhaan.

Operaatio on hyvä esimerkki sadoista vastaavista: sanoma- tai aikakauslehteen ujutettu tieto lähtee kiertämään maailman tiedotusvälineitä. Kaiken lisäksi media on hyvin haluton edes myöntämään väärinkäytetyksi tulemistaan eikä tällaisten "uutisten" oikaisuja nähdä juuri koskaan.

TOTUUKSIA JÄRVEN POHJASTA JA ÖLJYLÖYTÖ SIPERIASSA

Eräs onnistuneimmista Länsi-Saksaa vastaan suunnatuista operaatioista oli vuonna 1964 yhteistyössä Tshekkoslovakian tiedustelupalvelun StB:n kanssa toteutettu operaatio Neptunus. Toisesta maailmansodasta saakka on liikkunut huhuja, joiden mukaan natsit upottivat sodan loppuvaiheessa asiakirjoja Saksan ja Tshekkoslovakian rajalla sijaitseviin järviin. KGB sai StB:n välityksellä tietää, että Tshekkoslovakian televisio kuvaisi yhdellä järvistä dokumenttielokuvaa siihen liittyvistä muinaisista taruista.

StB upotti salaa ennen kuvauksia järveen neljä laatikkoa, jotka oli tehty pitkään veden alla maanneen näköisiksi. Sen jälkeen filmiryhmän sukeltajat ohjattiin löytämään laatikot "vahingossa". Laatikoiden nosto filmattiin ja Tshekkoslovakian ulkoministeri Lubomir Strougal ilmoitti lehdistötilaisuudessa, että suuri määrä natsidokumentteja oli löydetty järvestä.

Aineisto sisälsi mm. listan natsien agenteista Itä-Euroopassa. Länsi-Saksan tiedustelupalvelun edeltäjä oli sodan jälkeen muodostanut verkoston entisistä natsiagenteista, jotka asiakirjalöytö näin ollen paljastaisi tshekeille. Samoin moni Länsi-Saksan hallituksessa edelleen palvellut entinen natsi pelkäsi paljastuvansa ja osa heistä erosi viroistaan.

Joulukuussa 1981 amerikkalaiset ja länsi-eurooppalaiset uutisvälineet raportoivat näyttävästi jopa etusivuillaan, että Siperiassa oli tehty historian suurin öljylöytö, varannoltaan 4,5 triljoonaa barrelia eli enemmän kuin Lähi-Idässä. Lännen osakemarkkinat reagoivat voimakkaasti, samoin öljyn maailmanmarkkinahinta. Sen laskettua väliaikaisesti useat Neuvostoliiton satelliittivaltiot ostivat kiireesti raakaöljyä spot-markkinoilta. Koko väärä huhu sai alkunsa pienestä Ruotsin Malmössä sijainneesta öljyalan konsulttiyhtiöstä, jolla oli läheiset suhteet Neuvostoliiton lähetystöön. Yhtiön omisti Jugoslaviasta Ruotsiin siirtynyt mies.

HARHAUTETUT TOIMITTAJAT

Tshekkoslovakian tiedustelupalvelusta loikannut kenraalimajuri Jan Sejna on vahvistanut epäilyt, joiden mukaan saksalaisen, luotettavana pidetyn Der Spiegel-viikkolehden kampanja Franz Josef Starussia vastaan oli KGB:n suunnittelema. Strauss oli Adenauerin koalitiohallituksen puolustusministeri ja vuonna 1962 häntä pidettiin ikääntyvän kanslerin todennäköisenä seuraajana. Strauss oli antikommunistinen ja puolusti amerikkalaisten ydinaseita Saksan maaperällä osana Naton puolustusta.

KGB oli jo vuodesta 1959 asti käyttänyt kaikki mahdollisuudet Straussin mustamaalaamiseen; tammikuussa 1960 pantiin mm. liikkeelle tietoja, joiden mukaan Strauss oli juutalaisvastainen ja neonatsi. Näin räikeitä väitteitä lännessä ei otettu vakavasti, joten KGB:ssä laadittiin Der Spiegelin arvovaltaa hyödyntävä kampanja.

Siinä neuvostoagenttien Natosta hankkimia salaisia dokumentteja pantiin vuotamaan Straussin puolustusministeriöstä Der Spiegelille. Lokakuun kymmenentenä 1962 lehti julkaisi pitkän artikkelin, joka sisälsi mm. yksityiskohtia Naton harjoituksista koodinimeltä Fallex '62. Artikkelin seurauksena Der Spiegelin henkilöstöä, mm. päätoimittaja, pidätettiin tietovuodon tutkimiseksi.

Muut tiedotusvälineet ja länsisaksalaiset intellektuellit tulkitsivat pidätykset kostoksi, vaikka Strauss ei ollut edes määrännyt pidätyksiä. Julkisuus teki kuitenkin tehtävänsä ja marraskuun lopussa Strauss joutui lähtemään hallituksesta. Tapaus riisti häneltä mahdollisuuden päästä liittokansleriksi sekä tahri koko hänen poliittisen uransa. Tässä - kuten useimmissa muissakaan vastaavissa tapauksissa - toimittajat eivät olleet tietoisia, että koko tapahtumasarja oli johdettu Neuvostoliitosta. He olivat tiedustelupalvelujen slangilla sanottuna "willies".

Intialaisessa Patriot-sanomalehdessä väitettiin 1983, että AIDS-virus on tuotettu geeniteknisin keinoin Yhdysvaltain armeijan tutkimuslaitoksessa Fort Detrickissä. Tieto levisi ja asiantuntijaksi ilmestyi itäsaksalainen eläkkeellä oleva biofyysikko Jacob Segal, jonka haastattelu julkaistiin mm. konservatiivisena tunnetun brittiläisen Sunday Expressin etusivulla. Kaikkiaan väite esiintyi sadoissa lehtijutuissa erityisesti kolmannessa maailmassa.

Toinen KGB:n menestyksellisesti maailmalle levittämä tarina kertoi ihmisten varaosista, joita yhdysvaltalaiset hankkivat mm. Latinalaisesta Amerikasta. Syyskuussa 1988 jopa Euroopan parlamentissa istuva Ranskan kommunistisen puolueen jäsen Danielle de March ehdotti "elinkaupan" kieltämistä.

Muita tyypillisiä operaatioita ovat julkisuuteen vuodatettavat väärennetyt kirjeet. KGB:n A-osastolla oli hallussaan runsaasti aitoa läntisten organisaatioiden käyttämää materiaalia, josta ilmenee paperilaatu, kirjasintyypit, kirjoitustyyli ja allekirjoitukset. Esimerkiksi 1987 vuodatettiin CIA:n johtajan William Caseyn "kirje", jossa aiottiin horjuttaa Intian pääministerin Rajiv Gandhin valtaa.

1989 julkistettiin Etelä-Afrikan ulkoministeri Pik Bothan nimiin väärennetty kirje, jossa viitataan USA:n kanssa tehtyihin sotilaallisiin ja taloudellisiin yhteistyösuunnitelmiin. KGB käytti lähes yksinomaan sanoma- ja aikakauslehtiä, mutta hyvänä apuna operaatioiden toteutuksessa olivat TASS ja NOVOSTI -uutistoimistot sekä kymmenet omat tai puolueen hallinnassa olleet tiedotusvälineet.

LÄNTINEN MEDIA SENSAATIOJOURNALISMINSA UHRINA

Vastaavia operaatioita tekivät epäilemättä myös Yhdysvallat liittolaisineen. Tiedonvälityksen kaupallisen lähtökohdan vuoksi USA:n ja Länsi-Euroopan mediassa esiintyy usein virheellisyyksiä, jotka johtuvat rajusta uutis- ja levikkikilpailusta ja niihin kytkeytyvästä sensaatiohakuisuudesta. Tätä monet tahot osaavat käyttää hyväkseen.

Romaniassa joulukussa 1989 Ceausescun kaatamisen organisoinut Kansallinen rintama valtasi ensimmäisenä Bukarestin tv-keskuksen, josta vallankumous lähetettiin suorana lähetyksenä kotimaahan ja ulkomaille. Ceausescun ja hänen vaimonsa "oikeudenkäynti" ja teloitetut ruumiit näytettiin kuvanauhalta psykologisesti tehokkaalla tavalla.

Uutistoimisto Tanjugin välittämä tieto 60 000 terrorin uhrista Timisoarassa käynnisti poliittisten toimien lisäksi Punaisen Ristin valtavan avustusoperaation. Kuvia joukkohautojen ruumista levisi ympäri maailmaa. Muutamien viikkojen kuluttua uhrien lukumäärä korjattiin kahden ja kymmenen tuhannen välille ja kolmen kuukauden kuluttua Securitaten agentteja vastaan luetussa syytteessä viitattiin 40 murhaan. Laajasti julkaistut joukkohautojen valokuvat osoittautuivat lavastetuiksi - uhrit oli noudettu hautausmailta ja ruumishuoneilta.

Keskiviikkona 20.11.1991 Jugoslavian sisällisodan aikana Reuters välitti tiedon, jonka mukaan Vukovarin lähellä Borovo Naseljen kyläkoulun pihalla oli 41 lapsen ruumiit. Reutersia avustavan serbivalokuvaajan Goran Mikicin välittämän tiedon mukaan kroaattisotilaat olivat viiltäneet lasten kurkut auki. Uutinen joukkomurhasta levisi näkyvästi ympäri maailmaa lehtien pääuutissivuille asti. Vähemmän sai palstatilaa seuraavana iltana lähetetty oikaisu, jossa Reuters ilmoitti peruvansa aiheesta välittämänsä kolme paikkansapitämättömäksi osoittautunutta juttua ja esitti anteeksipyyntönsä tapahtuneen johdosta.

Vuoden 1989 maanjäristyksestä San Franciscosta välitettiin kuvia vaurioituneista rakennuksista ja tilannetta hyödyntävistä, ryöstelevistä rikollisjoukkioista. Todellisuudessa 134 600:n ehjän rakennuksen joukosta oli äärimmäisen vaikeaa löytää edes osaa neljästä sadasta lievästi vaurioituneesta rakennuksesta. Uutisiin seuloituivat vain rakennusten vaurioituneet kohdat. Rikollisuus tuona pimeänä, sähköttömänä yönä oli vuoden alhaisimpien joukossa.

Ruotsin tietotoimisto TT lähetti helmikuun kolmantena 1988 muutamaa minuuttia yli kolmen iltapäivällä virheellisen tiedon uudesta Tshernobylin kaltaisesta ydinvoimalaonnettomuudesta. Psykologiseen puolustukseen erikoistuneen laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan 42 % ruotsalaisista oli kuullut virheellisen tiedon kolmenkymmenen minuutin kuluessa. Reuters välitti TT:n tiedon, samoin CNN. Lontoon finanssipiireissä kiertäneen huhun oli kuullut myös BBC, mutta jättänyt sen huomiotta.

Pentagonin radioseuranta kuuli marraskuussa 1986 väärin Pohjois-Korean radiolähetykseen sisältyneen uutisen ja välitti tiedon, jonka mukaan Kim Il Sung olisi murhattu vallankaappauksessa. Virheellinen tieto kulkeutui luottamuksellisia kanavia pitkin Etelä-Korean puolustusviranomaisille. Heti tämän jälkeen Seoulin lehdistö ilmoitti, että Pohjois-Korean kaiuttimet olivat demilitarisoidulla vyöhykkeellä julistaneet suuren johtajan kuolleen. Vaikkei alkuperäisen radiouutisen eikä kaiutinviestien nauhoitusta ollut saatavilla, tieto välitettiin virheellisenä uutistoimistojen kautta ympäri maailmaa. Seuraavana päivänä Kim ilmestyi elävänä vastaanottamaan lähetystöä Pyongyangin lentokentälle.

Persianlahden sodassa Pentagonin propagandakoneisto ohjasi maailman mielipiteitä vakiinnuttamaan öljymarkkinat ja pörssit. Tiedotustoimnnasta vastannut ryhmä koostui alan kokeneista ammattilaisista. Mukana oli mm. laivaston entinen suhdetoimintamies Michael Sherman, joka oli tekemässä elokuvia Top Gun ja Punaisen lokakuun metsästys.

Kansainvälisten kuvatoimistojen kuvamateriaali vahvisti mielikuvaa uhrittomasta sodasta. Operatiivisesti tärkein hämäys liittyi maasodan alkamiseen. Yhdysvallat halusi Irakin uskovan, että Kuwaitiin suuntutuvan hyökkäyksen painopiste oli etelässä ja että maihinnousu mereltä tukee maavoimien iskua. Lehdistölle syötettiin tähän viittaavia tietoja ja maihinnousua laivoissa odottaneita toimittajia palveltiin poikkeuksellisen hyvin.

Arvostetut uutismediat välittivät uutiskilpailun vuoksi lukemattomia perättömiä tietoja. ABC ja NBC ehtivät väittää, että Israeliin ammutuissa Scud-ohjuksissa oli kemiallisia taistelukärkiä, CBS kertoi Israelin Irakiin tekemästä kostoiskusta. Tapahtumista kerrottiin välittömästi, ennen analysointia tai edes tarkistamista. Aikaisemmin sotapropagandan toteuttaminen vei viikkoja ja kuukausia, nyt puhutaan minuuteista tai suorista lähetyksistä. Vielä Vietnamin sodan aikana rintamalla kuvattu filmi päätyi televisoon vasta viikon parin kuluttua.

Televisioryhmät ovat tarjonneet rahapalkkioita Saksan uusnatseille saadakseen näistä toivomaansa kuvamateriaalia lähetyksiinsä. Japanilainen televisioyhtiö maksoi 300 D-markkaa uusnatseille, jotta nämä suostuisivat tekemään Hitler-tervehdyksiä ja huutamaan "Sieg heilia" kameroiden edessä. Asia tuli julki berliiniläisen mellakkapoliisin nähtyä Tokion television tulkin maksavan uusnatseille palkkioita. Muutamaa viikkoa aiemmin kaksi saksalaista televisioyhtiötä jäi kiinni alkoholin tarjoamisesta uusnatseille, jotta nämä innostuisivat esittämään natsitervehdyksiä. Natsien toiminnan tukeminen on ankarasti kiellettyä Saksan lain mukaan ja siitä voidaan tuomita sakkoihin tai lyhyisiin vankeusrangaistuksiin.

Moskovassa ulkomaalaisilta tv-ryhmiltä veloitettiin 1500 dollaria siitä, että heitä varten lavastettiin poliisin ja "rikollisten" yhteenottoja. Mitä enemmän maksettiin, sitä kovempaa ja raaempaa väkivaltaa saatiin kuvata. Mm. näiden kuvien perusteella lännen tv-katsojat muodostivat käsitystään uudesta Venäjästä.