Ilkka Remes : Kirjasto

Etusivu: Kirjasto: Karvaton nisäkäs

	Karvaton nisäkäs Näyttää toisinaan siltä, kuin jonossa hurjastelevan ja viime hetkellä väliin kiilaavan auton ratissa istuisi aggressiivinen, kisailunhaluinen apina. Huoltoasemilla autoista kuitenkin kömpii tuttuja karvapeitteettömiä nisäkkäitä, joiden käytös tuntuu hioutuneen pikemminkin Neandertalin laaksossa kuin Espoon Olarissa. Ihmisen ja simpanssin DNA-ketjut ovat 98,8-prosenttisesti samanlaiset. Olemme perimältämme läheisempi sukulainen gorillalle kuin gorilla orangille. Elintoimintomme, käyttäytymisemme, vaistomme ja viettimme ovat samanlaisia kuin muillakin eläimillä. Kehossamme on muuttumattomina säilyneitä geenejä kymmeniätuhansia vuosia sitten eläneiltä karvaisilta esi-isiltämme. Biologisesti katsottuna "inhimillinen sivistyksemme" on opittua käyttäytymistä vailla geneettistä pohjaa. Tämä tiedetään käytännön kokemuksesta Yhdysvaltain koillisnurkassa Bangorissa: kaupungin lentokenttä on ensimmäinen mahdollinen hätälaskupaikka Atlantin ylittävillä lennoilla ja siellä poistetaan riehuvat matkustajat, jotka ovat vaarantaneet lentoturvallisuuden. Tavallisten ihmisten kontrolloimattomiin vihanpurkauksiin törmää yhtä lailla liikennevaloissa, terveyskeskuksissa, ravintoloissa ja virastoissa. Hengissäpysymiseksi ja lajin säilymiseksi aikoinaan kehittynyt miesten korkea adrenaliinitaso ja muu hormonitoiminta ylläpitävät lajitovereihin kohdistuvaa aggressiivista luonnetta, joka on näkynyt aina ja kaikkialla - niin jengitappeluissa kaupunkien kaduilla, hutujen ja tutsien teurastuksissa Ruandassa tai punaisten ja valkoisten veljesmurhissa vuoden 1918 Suomessa. Eläimen itsessään torjuva ihminen kiistää ilmiön kiihtyneenä - ja erittää samalla elimistöönsä adrenaliinia, joka biologisella vääjäämättömyydellä todistaa kiistämisen turhaksi. Jokaisen on terveellistä palauttaa toisinaan mieleen oman lajimme alkuperä. Ehkä helpoimmin se tapahtuu luonnon keskellä fyyisen ponnistelun aikana, kun lihakset työskentelevät lämpöä ja hikeä tuottaen. Jostain syystä on helpompi hyväksyä eläimellinen puolemme fyysisessä kuin psyykkisessä toiminnassamme. Opitut ja ulkoaohjatut käyttäytymistavat eivät kuitenkaan vaihda käyttäytymistä säätelevää geeniperimäämme sen enempää kuin deodorantin sipaisu poistaa hikoilutarpeemme. Sukuhormoneja vuosimiljoonien painolla erittävät ihmisurokset ja -naaraat eivät välttämättä muutu yksiavioisiksi papin aamenella, kuten osoittavat jo avioerotilastot. Mainonnan suunnittelijat tietävät, että ainoa vuorenvarma signaali huomioarvon kohottamiseksi miehille suunnatussa viestinnässä on vilahdus poven tai pakaroiden kaaresta, pidetään sitä kulttuurisesti suotavana tai ei. Ristiriidan ydin on sovittamaton: nykyihminen elää suuren osan ajastaan lajiominaisuuksilleen vieraassa ja keinotekoisessa ympäristössä. Ruumiin ympärille verhottu pukukangas ja kaulaan solmittu kuviollinen kangasnauha tekevät Homo sapiensista esi-isiään koreammin pukeutuneen, mutta lautaselleen päätyneen lihanpalan nykymies on joutunut tilaamaan tarjoilijalta pääsemättä kokemaan jännittävää riistan kyttäämistä ja saaliin tappamiseen liittyvää jännityksen purkautumista - paitsi syksyn metsästyskaudella. Nykymiehet eivät joudu puolustamaan jälkeläisiään eivätkä tappelemaan villipetoja vastaan, mutta he ottavat mittaa toisistaan liikenteessä ja golfkentällä, asettavat projekteissaan tavoitteita ja takarajoja, suunnittelevat yritysvaltauksia ja taistelevat markkinaosuuksista. He purkavat viettinsä, aggressiivisuutensa ja aktiivisuutensa yhteiskunnan normien kannalta suotavasti - kunnes alkukantaiset voimat saavat yliotteen lentoemännän kieltäessä tupakoinnin tai matkapuhelimen käytön kriittisellä hetkellä. Kuitenkaan älyllisen, rationaalisen minän ja biologisen perusolemuksemme välillä ei saa eikä tarvitse olla vastakkainasettelua, joka estää meitä näkemästä itsemme ehyenä kokonaisuutta, ihmisolentona. Jokaisella on mahdollisuus ja kyky nousta vaistojensa yläpuolelle, mutta jokaisessa meistä näyttää asuvan pieni karvainen simpanssi, joka haluaa välttämättä ohittaa lajitoverinsa maantiellä ja kiilata pörisevällä lelullaan hänen puskurinsa tuntumaan. (Teksti on julkaistu aiemmin Men's Health -lehdessä)