Italian poliisi pidätti 1998 rikollisia, jotka olivat yrittäneet myydä 19,9 prosenttiseksi rikastettua uraania. Se oli varastettu Kongosta, ja asialla oli ryhmä kongolaisia ”liikemiehiä”.

Kongon maaperästä on kaivettu monien muiden rikkauksien lisäksi myös uraania, mutta kaupiteltu erä ei ollut peräisin kaivoksesta, vaan Kinshasassa sijaitsevasta ydinreaktorista.

Kongon pääkaupungissa todellakin on ydinreaktori, jolla on hyvin erikoinen historia. 1950-luvulla maan uraanivarat olivat Yhdysvaltain ydinaseohjelmalle äärimmäisen tärkeitä, ja Kongon isäntämaa Belgia hyödynsi tilannetta myymällä sitä muodollista korvausta vastaan. Vastineeksi amerikkalaiset rahoittivat avokätisesti Belgian laajaa rauhanomaista ydinenergiaohjelmaa. Edelleenkin lähes kaikki energia tuotetaan Belgiassa ydinvoimalla.

Ydinreaktorin Kinshasaan oli järjestänyt Kongossa toimiva belgialainen pappi nimeltä Luc Gillon, jolla oli Princetonissa hankittu ydinfyysikon koulutus.

Monsignor Gillon oli saanut 1950-luvulla päähänsä, että vastineeksi luovuttamastaan uraanista Kongoon oli saatava oma ydinreaktori. Belgian ydinenergiaohjelman johtajan vastustuksesta huolimatta jääräpäinen pappi ajoi tahtonsa läpi, ja 1959 silloisessa Leopoldvillessa otettiin käyttöön amerikkalaisvalmisteinen 50 kilowatin harjoittelu- ja tutkimusvoimala. Kongosta tuli Afrikan ensimmäinen Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n jäsen.

Näin tuskin olisi käynyt, jos olisi arvattu mitä lähikuukausina tapahtuu. Kaupungissa oli samoihin aikoihin mellakoita, mutta itsenäistymisestä puhuttiin 30 vuoden aikajänteellä. Kukaan ei tiennyt, että Kongo itsenäistyisi vuoden sisällä ydinreaktorin asentamisesta, ja että maassa alkaisivat kaaosmaiset levottomuuden, anarkian ja väkivallan vuodet.

Reaktori jatkoi kuitenkin toimintaansa ja siitä tuli hirmuhallitsija Mobutun suuri ylpeydenaihe. Hän laajensi ja nykyaikaisti reaktoria 1970. Tuohon aikaan Kongon uraani oli jo louhittu tyhjiin lännen tarpeisiin, ja Kongo joutui ostamaan omaa uraaniaan takaisin Yhdysvalloista.

Kongolaisille oli myös heidän suureksi katkeruudekseen vähitellen selvinnyt, että uraanin kysynnän ollessa kuumimmillaan 1950-luvulla Belgia oli korjannut suunnattomat voitot oman energiaohjelmansa hyväksi. Uraani voitiin lisätä siihen loppumattomaan listaan niistä Kongon rikkauksista, jotka belgialaiset kirjaimellisesti ryöstivät alusmaastaan.