Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Ruttokellot

	Itäveri Ikiyö Prologi Noora näki aseen osoittavan suoraan kohti, mutta jatkoi sitkeästi eteenpäin. ”Giù”, italialainen mellakkapoliisi huusi rivistä metelin yli. Helteeseen kiiri rytmikästä, kaikuvaa kuminaa, kun ihmiset hakkasivat valtionpäämiesten suojaksi tuotuja tyhjiä tavarakontteja. Mereltä päin uhkaavien hyökkäysten esteeksi oli siirretty lauttoja, jotka tavallisesti liikennöivät Korsikalle, Tunisiaan ja Sardiniaan. ”Maapallo ei ole myytävänä! Maapallo ei ole myytävänä! Maapallo ei ole myytävänä...” Noora vilkaisi taakseen, päätä pidempänä muita, liina otsallaan vaaleiden hiusten peittona. Hän pyyhkäisi hikeä kasvoiltaan, joilta rusketus oli häivyttänyt aknen jättämät arvet lähes näkymättömiin. Värikkään ihmismeren näkeminen lisäsi hänen taistelutahtoaan: työläisiä, opiskelijoita, anarkisteja, väkivallattomia katolisia ryhmiä, sosialistipuolueiden aktiiveja, ammattiyhdistysväkeä, tavallisia ihmisiä, joiden elämää ylikansalliset riistäjät eivät kauaa enää hallitsisi. Kylteissä kirkuivat tutut tunnukset – Drop the Debt, World Wildlife Fund, ATTAC. Punaisia lippuja, prosenttimerkkejä, Che Guevara –T-paitoja, punaisia otsanauhoja. Heitä oli tuhansia, kymmeniä tuhansia, kukaan ei voisi olla huomioimatta tällaista joukkovoimaa nyt Genovassa, huomenna koko Euroopassa, ylihuomenna kaikkialla maailmassa – he olivat voittajia, joita itsensä aitojen sisään teljenneiden pelkureiden oli vähitellen pakko kuunnella. Mutta vielä Italian hallitus ei ollut suostunut neuvottelemaan heidän kanssaan, joten mielenosoitukset olivat laittomia. Poliisi oli eristänyt historiallisen keskustan aidoilla ja tyhjillä konteilla, eikä 9000 poliisin valvomalle Punaiselle vyöhykkeelle päässyt kuin kulkuluvalla tiukasti valvottujen tarkastuspisteiden kautta. Genova oli sotatilassa: lentokenttä ja rautatieasemat suljettu, sairaalat hälytystilassa, näyteikkunat levytetty umpeen. Noora palautti katseensa mellakkapoliisien riviin. Muutamien konttien päälle oli kivunnut anarkisteja, jotka heiluttivat mustia lippujaan. Iskulauseet halkoivat hikistä, seisovaa ilmaa.