Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Karjalan lunnaat

	Karjalan lunnaat Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pyörre Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Karjalan lunnaat Osa 1 2 3 4 Presidentti Koskiluoma lysähti sanomalehti kädessään koivurunkoiseen design-nojatuoliin Mäntyniemen makuuhuoneessa ja sytytti jalkalamppuun valon. Hän oli hyvän ruuan ja juoman ääressä viihtyvä kookas, harteikas mies. Meri vaahtosi tummana maisemaikkunoiden takana. Pilvet olivat hämärtäneet illan tavallista aikaisemmin. Kay ja Rubak olivat lopettaneet neuvottelunsa ja lähteneet majapaikkoihinsa valmistautumaan illalliselle. Presidenttien rouvat olivat tutustumassa oopperataloon. Koko tapaaminen oli pelkkää julkisivua, sillä asiat oli valmisteltu suurimmaksi osaksi ennakkoon. Hän silmäili Helsingin Sanomien huippukokousta käsitteleviä sivuja. Kysyttäessä Suomen liittymisestä Natoon presidentti Rubak toisti vanhan kantansa: "Suomen turvallisuuspoliittiset valinnat eivät ole millään muotoa yhdentekeviä Venäjälle. Naapurimme nykyinen sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen linja on tärkeä vakauttava tekijä sekä alueellisella että yleiseurooppalaisella tasolla. Kysymys sotilasliiton etenemisestä Suomen ja Venäjän väliselle rajalle on siten täysin hypoteettinen." Rubakin kannasta huolimatta Suomi on ilmaissut yhä avoimemmin halunsa liittyä Natoon, vaikka virallista ilmoitusta ei ole annettu. Presidentti taittoi lehden kasaan ja oikaisi väsyneet jalkansa suoraksi. Hän tunsi vointinsa huonoksi. Kay oli soittanut hänelle puoli tuntia sitten tukikohdastaan Inter-Continentalista, jutellut niitä näitä ja kysynyt lopuksi jostain syystä hänen vointiaan. Kay oli kuulostanut hermostuneelta, mutta Koskiluoma oli tulkinnut sen johtuneen iltapäivän jatkuneesta kädenväännöstä Rubakin kanssa. Mutta oliko myös Kay ollut huonovointinen? Koskiluoma ei halunnut edes kuvitella tilannetta, jossa paljastuisi että lounaalla tarjotussa ruuassa oli ollut jotakin vikaa. Kylmäsavulohitimbaalia, metsäsienillä kuorrutettua poronsatulaa... Presidentin suuhun nousi happaman makuinen röyhtäisy. Hän koitti otsaansa. Yhdysvaltain presidentti Robert Kay veti paidanhihan alas Mannerheimintien varrella sijaitsevan hotelli Inter-Continentalin sviitissä kello 18.40. "Käykää makuulle ja nostakaa jalat ylös jos tuntuu heikolta", presidentin matkaseurueeseen kuuluva tummapukuinen lääkäri sanoi sulkiessaan verinäyteputkilon korkin. Toinen lääkäri seisoi vieressä. Kalpea presidentti nousi korostetun rivakasti seisomaan tummat läikät paidassa kainaloiden kohdalla. "Ei tällainen minua vielä kaada", presidentti sanoi näprätessään kalvosinnappia paikalleen aavistuksen tärisevin sormin. Hänen huulensa puristuivat tiukaksi viivaksi ja hengitys kulki nenän kautta. Ukkospilvet purkivat salamoiden ja jylisten lataustaan Helsingin yllä. Korkeiden ikkunoiden eteen oli vedetty paksut samettiverhot. Vakavailmeiset lääkärit sulkivat näyteputkilon kiireisin sormin, asettivat sen alumiinikoteloon virtsanäyteputkilon viereen ja sinetöivät kotelon. Toinen ojensi sen käytävän oven takana odottavalle Salaisen palvelun agentille. Presidentti käveli solmiotaan suoristaen pöytälampuilla valaistuun hämyiseen, tilavaan olohuoneeseen, jonka sohvalla istui kaksi miestä. Hän nappasi tuolin selkänojalle heittämänsä puvuntakin ylleen. Sopusuhtainen, 54-vuotias keho henki hyvää kuntoa eikä missään ollut turhaa rasvakudosta. Hänellä oli elinvoimaiset, tummat hiukset ja hoidettu iho. Hän vilkaisi kultaista rannekelloaan. "Mitä he viivyttelevät?" "Kaikki vie aikansa. Otetaan rauhallisesti", ulkoministeri Vincent Blake sanoi. Varovainen bostonilainen lakimies, itärannikon establishmentin tukipylväs, laski ohuen punaisen kansion pöydälle kaiutinpuhelimen viereen. Puhelimesta mutkitteli sormenpaksuinen kaapeli muutaman huoneen päässä sijaitsevaan Valkoisen talon kenttäkäyttöön rakennettuun kommunikaatiokeskukseen, josta armeijan viestijoukkojen teknikot pystyivät ottamaan puhelun tai radioyhteyden minne tahansa maapallolla. Hotelli oli muuttunut huippukokouksen ajaksi virkaatekeväksi Valkoiseksi taloksi, jossa työskenteli presidentin henkilökuntaa, sotilasavustajia, neuvonantajia, tiedottajia, lääkäreitä, kampaaja, sihteereitä ja turvamiehiä. Presidentin mukana kulkeva massiivinen Valkoisen talon koneisto säteili lähes rajatonta presidentillistä valtaa ja todisti koko maailman johtajuudesta. Presidentti ei ollut pelkkä presidentti, vaan supervallan symboli. Toksiini-isku ei ollut kohdistunut pelkästään valtionpäämieheen, vaan myös maailman johtavaan supervaltaan. Presidentti kaatoi lasiin mineraalivettä. Kaikki huomasivat hänen käsiensä epävakauden vaikka hän yritti peittää sen. Ukkosen kumea jyrähtely korosti raskasta, hermostunutta tunnelmaa. "Marcus, minun on kerrottava Susanille", presidentti sanoi viitaten puolisoonsa. "Harkitse kahdesti", presidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Marcus Weinstein sanoi. Hän oli laiha ja kuivakiskoinen, äärimmäisen vähäpuheinen New Yorkin juutalainen. "Hyvä on. Katson tilanteen kehittymistä." Makuuhuoneen ovelta kuului koputus ja lääkäri astui sisään. "Mitä nopeammin sairaalahoito päästään aloittamaan -" "Kiitos, Steve. Päätämme kohta mitä teemme", presidentti keskeytti lääkärin. Hän oli hetken oma itsensä - päättäväinen, dynaaminen, latautunut - kasvoillaan voimakastahtoisen miehen tinkimätön ilme. Hän oli saanut elämässään kaiken mitä oli kyllin paljon halunnut. Nyt hän halusi pysyä elossa. Hän otti kansiosta kopion terroristien toimittaman viestin liitteestä ja luki sen kertaalleen läpi. NATON LAAJENEMISTA BALTIAAN JA SUOMEEN PIDETÄÄN VENAJÄLLÄ HISTORIALLISENA VIRHEENÄ. MONET ARVOVALTAISET PIIRIT YHDYSVALLOISSA OVAT SAMAA MIELTÄ. MUTTA TE OLETTE HÄRKÄPÄISESTI AJANUT LAAJENTUMISTA. HELSINKI SUMMITISSA MUUTATTE MIELENNE. ESITÄTTE SUOMEN JA VENÄJÄN PRESIDENTEILLE SEURAAVAN EHDOTUKSEN JA VASTAATTE HENGELLÄNNE SIITÄ, ETTA HE SUOSTUVAT EHDOTUKSEENNE: NATO SITOUTUU OLEMAAN LAAJENTUMATTA BALTIAAN JA SUOMEEN. VASTAVUOROISESTI VENÄJÄ PALAUTTAA KARJALAN SUOMELLE, LUKUUNOTTAMATTA ETELÄISIÄ RAJAPITÄJIÄ METSÄPIRTISTÄ KOIVISTOON, JOTKA JÄÄVÄT PIETARIN LÄHEISYYDEN VUOKSI VENÄJÄLLE. YHDYSVALLAT TAKAA LISÄKSI SUOMELLE 10 MILJARDIN DOLLARIN LAINAPAKETIN KARJALAN ALUEEN TALOUDELLISTA ELVYTTÄMISTÄ VARTEN. Presidentti laski paperin syliinsä. "Tämä on absurdia. Kuka voi edes leikillään kuvitella että suostuisimme tuollaiseen?" "Kehottaisin sinua väljentämään asennettasi sitä mahdollista hetkeä silmälläpitäen, että väite myrkytyksen hengenvaarallisuudesta pitääkin paikkansa eikä vasta-ainetta saada", turvallisuuspoliittinen neuvonantaja sanoi narisevalla äänellä. "Ei kai idioottikaan luule, että tämän suuruusluokan asioista voitaisiin sopia noin vain, muutamassa päivässä?" "Eikö? Sopimukset riippuvat sopijaosapuolten tahdosta", Weinstein sanoi kuivasti. Presidentti laski paperit pöydälle. Hänen hallintonsa oli valmistautunut huolella puolustamaan Nato-laajennusta amerikkalaisille. Se oli haastava tehtävä, sillä yleinen mielipide oli kääntynyt pois kansainvälisistä asioista ja eristäytymispolitiikan kannatus oli nousussa. Hankaluutena oli senaatti, jonka oli ratifioitava Nato-laajennus kahden kolmasosan enemmistöllä. Senaatin nihkeyden taustalla ei ollut niinkään rahan, vaan motivaation puute. Kommunismi oli taikasana, jolla kansa saatiin tekemään kuinka suuria uhrauksia tahansa pahan valtakunnan nujertamiseksi. Nyt vastaavaa uhkakuvaa ei ollut. Kay oli hallituksineen sitoutunut laajentamiseen koko arvovallallaan, viimeksi kongressille tekemässään raportissa. Nimenomaan Baltian maat oli saatava nopeasti lännen piiriin, sillä sitä mukaa kun Venäjän talous vahvistui, sen halu luopua geopoliittisesti kriittisimpiin kuuluvista entisen valtapiirinsä osista pieneni. Sama koski kaikista vakuutteluista huolimatta Suomea. "Jos koillinen laajeneminen joudutaan jäädyttämään, saat puristettua päätöksestä sisäpoliittisia pisteitä. Tai voit käydä asialla kauppaa", Weinstein sanoi. Kongressissa oli monia vaikutusvaltaisia eristäytymispolitiikan kannattajia. Harva amerikkalainen olisi ollut pahoillaan, vaikka Naton laajeneminen olisi keskeytetty. "En edes harkitse oman nahkani pelastamista maan edun kustannuksella", presidentti sanoi. Kaikki kolme miestä tiesivät, että tässä tapauksessa maan edusta voitiin olla montaa mieltä. Weinstein oli yrittänyt toistuvasti hillitä presidentin Nato-intoilua, samoin monet muut vaikutusvaltaiset tahot, mm. Michael Mandelbaum, Sam Nunn ja Paul Nitze. Huoneeseen laskeutui paljonpuhuva hiljaisuus. Blake rikkoi sen arkisesti: "Pystytkö hoitamaan illallisen?" "Lyhimmän kaavan mukaan. Poisjääminen herättäisi liikaa huomiota. Järjestäkää illallisen jälkeen minulle kahdenkeskinen tapaaminen Koskiluoman kanssa. Meidän on nähtävästi valmistauduttava kaikkien vaihtoehtojen varalta." Muut valtuuskunnan jäsenet, mm. Euroopan asioiden apulaisulkoministeri, varavaltiovarainministeri ja Valkoisen talon varahenkilökuntapäällikkö eivät tienneet tilanteesta mitään. Presidentti hörppäsi kuivuneeseen suuhunsa vettä ja sanoi hiljaa: "Jos tiedot pitävät paikkansa, minut on murhattu. Nyt on kysymys siitä, saadaanko murha peruutettua. Ei estettyä, vaan peruutettua." Turvallisuuspoliittinen neuvonantaja katsoi häntä silmiin. "Tiedät että FBI ja CIA ja koko helvetin koneisto paahtaa sinut kuiville, vaikka se olisi niiden viimeinen teko. Jos tällä maapallolla joku siihen pystyy, niin ne pojat pystyvät." Lääkärin ottamat näytteet kiitivät pitkin Tuusulantietä Yhdysvaltain lähetystön Fordissa, joka ohitti kaatosateessa nopeusrajoituksista piittaamatta Helsingistä pohjoiseen valuvaa keskiviikkoillan liikennettä ja väläytteli kaukovaloilla tietä hitaammiltaan. Auto ajoi Helsinki-Vantaan lentokentän rahtiterminaalin vierestä liikelentoalueen portista sisään ja kaartoi suoraan kiitoradan päässä odottavan piensuihkukoneen viereen. Kone oli Yhdysvaltain ilmavoimien siviilitunnuksilla varustettu VC20A, Gulfstream GIII:n sotilasversio, joka oli hetki sitten saapunut Ramsteinin tukikohdasta Saksasta suunnatakseen kohti Yhdysvaltoja. Himmeästi valaistun lennonjohtotornin vihertävän ikkunan takana näkyi rivi uteliaita kenttävirkailijoita tummina silhuetteina. Muutaman sadan metrin päässä seisoi Air Force One, Yhdysvaltain presidentin Boeing 747, joka oli välittömässä lähtövalmiudessa kuten aina presidentin ollessa ulkomailla. Pienen matkan päässä oli presidentti Rubakin Iljushin Il-96. Salaisen palvelun agentti juoksi autosta ilmavoimien VC20:een presidentti Kayn näytteet sisältävä alumiinikotelo mukanaan. Haalaripukuiset miehet vetivät portaat sivuun ja miehistö sulki oven. Rolls-Royce -suihkuturbiinien aggressiivinen jyly kohosi asteittain peittäen taivaalta kuuluvat ukkosen jyrähdykset. Kiitoradan molemmin puolin loistavat valoketjut katosivat sateeseen. Piensuihkukone kiihdytti vauhtiaan ja nousi jylinän saattelemana pimeyteen. Käynnissä oli Yhdysvaltain historian suurin ja salaisin poliisioperaatio. Osa 1 2 3 4