Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Pääkallokehrääjä

	Pääkallokehrääjä Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pyörre Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Pääkallokehrääjä Osa 1 2 3 4 5 Antero Määttä tunsi inhonväreitä etukäteen. Hän maksoi kumipintaiset työhansikkaat tiskin takana seisovalle kassaneidille ja oikaisi elintarvikeosaston läpi ulko-ovia kohti. Puoluekokousbanaanit olivat ilmestyneet tavallisesti vain omenoita notkuville hedelmätiskeille. Antero käveli Esplanadin puistoon fasismin uhrien muistomerkin kohdalla ja tunki hansikkaat taskuunsa. Hämärtyvä syksyinen keskiviikkoilta oli pilvinen, mutta tyyni ja lämmin. Ruskan värjäämien lehmusten katveessa ilmoitustaululla oli mainosjulisteita: Leipzigin Gewandhaus-orkesteri esiintyi Kulttuuritalossa, Dresdenin Semper-ooppera vieraili Bulevardilla, Työväen Sivistysliitto järjesti Marxismi-leninismi -instituutin auditoriossa keskustelutilaisuuden aiheesta Rauhan ja solidaarisuuden uudet uhat. Hän pysähtyi Kolera-altaan liikennevaloihin, tönäisi lasejaan etusormellaan ja kääntyi katsomaan kahta pitkäsääristä opiskelijatyttöä, jotka kävelivät laukut olalla yliopistoa kohti. Kivitalonkokoiset Tallinnan-lautat tupruttivat mustaa savua tyyneen ilmaan. Antero piti syksystä. Kaupunki heräsi eloon - koulut alkoivat, ihmiset jonottivat työväenopiston kursseille, hankkivat kausikortteja Radion Sinfoniaorkesterin konsertteihin, korjasivat satoa siirtolapuutarhapalstoiltaan ja kävivät marjastamassa ja sienestämässä Nuuksion ja Sotungin metsissä. Tänä syksynä arkiset askareet tehtiin täysin uudessa tunnelmassa - ilmapiiri oli poikkeuksellisen jännittävä ja kuohuva, sillä Gorbatsÿovin puolitoista vuotta sitten aloittama uudistuspolitiikka oli otettu Suomessa vastaan varovaisen toiveikkaasti. Mattila oli vetänyt Kremlin suuntaan myötäilevää, mutta aiempaa itsenäisempää linjaa. Antero hyppäsi farmari-Ladaansa ja ajoi Pitkänsillan yli Kallioon. Hän inhosi rooliaan mustanpörssin kauppiaana, mutta tiesi että Ervasti oli oikeassa. Se antoi mahdollisuuden käyttää rahaa ilman vakituista työtä ja liikkua epäsäännöllisesti. Pysäköityään Karhupuiston laitaan hän jätti kumikäsineet autoon, osti kulmakaupasta leivän ja käveli Viidennen linjan porttikäytävästä sisäpihalle. Murrosikäinen poika korjasi kädet rasvassa vaihdepyörää täpötäysien pyykkinarujen vieressä ja kaksi pikkutyttöä hyppi narua poninhännät heiluen. Avonaisista ikkunoista kaikui vauvan kimeää huutoa ja kaihoisaa valssimusiikkia. Penkillä oven vieressä istui kolme ikäihmistä, joista yksi nosti Anterolle ainoaa kättään. "Mitä Antero?" "Mitäs tässä. Nälkä kurnii", Antero sanoi leipä kainalossaan avatessaan ulko-oven. Hän vältteli Jalmarin seuraa. Terävä-älyinen sotaveteraani oli jo ajat sitten aistinut Anterossa jotain, jota hän yritti rohkaista matalalla äänellä pyykkituvan hämärässä kerrotuilla sotajutuilla. Antero ei halunnut ottaa riskiä, että joku talossa asuvista Valpon urkkijoista raportoisi hänestä, vaan yritti parhaansa mukaan pysyä Jallusta erossa. Se oli vaikeaa antamatta tylyä vaikutelmaa, ja sitä hän ei missään nimessä halunnut antaa Jalmarin kaltaiselle miehelle. Sitä paitsi Antero ei ollut kiinnostunut sotajutuista - hän oli kuullut niitä koko ikänsä ukiltaan ja enoltaan. Hän nousi yksiöönsä kolmanteen kerrokseen ja teki voileipiä, sillä yö tulisi olemaan pitkä ja raskas. Häntä hävetti asua yksin samaan aikaan kun muissa talon yksiöissä asui viisihenkisiä perheitä. Asuntotilanne oli surkea. Nuoret parit joutuivat yleensä asumaan vuosikausia appivanhempien tai erillään omien vanhempiensa luona ennen kuin yhteinen vinttihuone löytyi. Mutta Martti-enon kuoleman jälkeen hän oli asunut yksin, sillä hän tiesi etteivät hänen puuhansa pysyisi salassa muuten. Hän otti mustuneen valurautapannun ja paistoi voileipien lisukkeeksi kaksi kananmunaa. Asunto oli sisustettu pelkistetysti eikä mikään esine kavaltanut Anteron kutsumusta. Jopa isoisän isän, jääkäri Ilmari Määtän kellastunut valokuva oli albumissa eikä kehyksissä seinällä niin kuin Kalevilla oli ollut. Martti-enon sotamuistot ja muut henkilökohtaiset, poliittisesti arkaluontoiset tavarat hän oli piilottanut Markun kotitalon aittaan. Antero avasi radion ja alkoi haarukoida ruokaa suuhunsa, vaikka jännitys vei ruokahalun. Huoneessa oli ruokapöydän lisäksi sänky ja vanha vuodesohva. Pienellä sivupöydällä - kunniapaikalla - oli shakkilauta, jonka nappulat oli aseteltu meneillään olevan kirjesÿakkiottelun mukaisesti. Kirjahyllyä ei ollut, koska niitä kirjoja joita hän luki ei voinut pitää näkyvillä. Hän ei halunnut riskeerata - jos yksi Aktivisteista olisi jäänyt kiinni, kaikki olisivat olleet vaarassa. Radiosta tuli Näin naapurissa, jossa vuoropäivinä Naapurineljänneksen kanssa kerrottiin Neuvostoliiton saavutuksista. Antero antoi takakireän naisäänen valua korviensa ohi ulko-oven läpi porraskäytävään siltä varalta, että joku uteliasta naapureista sattuisi kuulemaan. Samasta syystä hän oli teipannut eteiseen nuorisoliiton julisteen siihen kohtaan seinää, jonka saattoi nähdä postiluukusta. Julisteessa oli tyylitelty, ylös katsova tyttö ja poika matkaradio kädessään, ja alla teksti: "Me suuntaamme antennimme rauhan ja sosialismin lähettimiä kohti!" Joskus Antero oli jopa pakottanut itsenä syksyisin järjestettäville rauhanmarsseille, joilta vain tunnetuimmat toisinajattelijat uskaltautuivat jäädä pois. Anterolla oli kuulokkeet, joilla hän seurasi Ruotsin radion ja BBC:n ulkomaanpalvelun suomenkielisiä lähetyksiä. Nämä sekä Tornionjokilaaksossa näkyvä Ruotsin televisio aiheuttivat jatkuvaa harmia puoluejohdolle, sillä lähetysten välittämä kuva oli jyrkässä ristiriidassa Suomen virallisen propagandan kanssa, jonka mukaan lännessä vallitsi kurjuus, lama ja työttömyys. Televisiota hänellä ei ollut, koska sieltä tuli vain rutikuivia kommunikeoita ja kömpelösti tehtyä propagandaa - jopa Pikku Kakkosen animaatiot oli hankittu DDR:stä ideologisen puhtauden varmistamiseksi. Kaikki muut paitsi puolueen johto tuntuivat tietävän, että propaganda oli liian suuressa ristiriidassa tavarapulan ja matkustusvapauden koetteleman reaalisosialismin todellisuuden kanssa. Vaikka tiedotusvälineet kuinka ylistivät sosialismin voittokulkua, siihen oli vaikea uskoa koska se ei näkynyt ihmisten elämässä millään muulla tavalla kuin alhaisina vuokrina ja peruselintarvikkeiden hintoina. Niitä subventoitiin niin voimakkaasti, että valtion menoista kolmannes kului elintarvike- ja vuokratukeen. Ainoa asia jota ihmiset seurasivat tiedotusvälineistä innokkaasti oli urheilu, jolla oli Suomessa suunnaton poliittinen väline-arvo. Urheilu oli lähes ainoa ala, jolla Suomi löi länsinaapurinsa Ruotsin lähes lajissa kuin lajissa. Urheilun politisoituneisuus näkyi räikeimmin vallantäyteisissä urheilujohtajissa. Syötyään Antero laittoi astiat tiskialtaaseen ja kävi pitkäkseen kerätäkseen voimia yötä varten. Radiossa pyörivät uutiset. "...totesi Suomen sosialistisen yhtenäisyyspuolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri Juhani Kivipuro avatessaan kokouksen Paimion elektrokemiallisen kombinaatin kulttuuripalatsissa. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan Suomen sosialistisen yhtenäisyyspuolueen keskuskomitean pääsihteeri ja Suomen Demokraattisen Tasavallan valtioneuvoston puheenjohtaja, toveri Sakari Mattila." Antero nousi sulkemaan radion. Todellisia uutisia tiedotusvälineet eivät kertoneet - Tshernobylin huhtikuisen onnettomuuden laajuudesta Antero oli kuullut Ervastilta kolme viikkoa räjähdyksen jälkeen. Kekkosen sairastuminen pimitettiin viimeiseen asti, asia oli täydellinen tabu, vaikka hänen julkiset esiintymisensä olivat harvenneet olemattomiin. Ruotsissa nähdyt uutiskuvat Kekkosen kompastelusta lentokentällä Islannin-vierailun aikana oli Suomessa sensuroitu pois kansan silmistä. Ovikello soi. Antero vilkaisi vaistomaisesti ympärilleen, vaikka tiesi ettei asunnossa ollut mitään salattavaa. Oven takana hymyili pitkä, hoikka nainen viulukotelo kainalossaan. "Marja..." "Kaisulla on miesvieras yötä. Sopisiko sinulle naisvieras yöksi?" Heidän välilleen laskeutui sekunnin painostava hiljaisuus. Hymy kuihtui Marjan huulilta. "Tietenkin sopisi, mutta olen lähdössä... asioille." Marja katsoi häntä terävästi kauniilla silmillään. Antero pelkäsi tuota katsetta. "Tule sisään..." Marja kääntyi selkä suorana pois ja lähti laskeutumaan portaita alas tummat, lapaluihin asti ulottuvat hiukset heilahdellen. Antero puri huultaan ja veti oven kiinni. Hän nojasi eteisen seinään, sulki silmänsä ja hakkasi takaraivoaan kevyesti seinään. Osa 1 2 3 4 5