Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Pedon syleily

	Pedon syleily Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pyörre Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Remeksen taustakommentit 1930-luvun Eurooppa on aina kiehtonut minua. Sain muutama vuosi sitten ajatuksen Suomeen väärän henkilöllisyyden turvin sodan aattona muuttavasta venäläisestä vakoilijasta, joka avioituu suomalaisen naisen kanssa. Kehitin tarinaa kohtalaisen pitkälle ja kysyin mm. kustantajaltani Pääkallokehrääjän kirjoitusvaiheessa, pitäisikö esikoisena sittenkin julkaista tuo tarina - Pääkallokehrääjä tuntui erikoisuutensa vuoksi riskialttiilta. Kustantajani piti viisaampana pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, mikä epäilemättä olikin järkevää. Sen jälkeen innostuin Karjalan lunnaista, mutta jo sitä tehdessäni aloin entistä aktiivisemmin kerätä aineistoa Pedon syleilyä varten; ostin Lontoon antikvariaateista 1930-luvun lopun Eurooppaa käsitteleviä matkaoppaita, saksin lehdistä artikkeleita, hahmottelin juonta ja henkilöitä, tutustuin historiaan tarinan näkökulmasta. Haluan itse lukea kiinnostavaan miljööseen sijoitettuja tarinoita, joiden maailmaan lukija voi uppoutua perusteellisesti. Sellaisen pyrin Pedon syleilystä kirjoittamaan - kirjan, joka on kuin vanha kunnon elokuva: tunnelmallinen ja jännittävä. Tapahtumien virrassa päästään hätäkokoukseen Stalinin öiselle datshalle Münchenin kriisin kärjistyessä, elämää sykkivään huvilaan Terijoelle viimeisenä rauhansyksynä, Alppien kainaloon tervapatojen loimun kuvastuessa SS-johtaja Himmlerin Mercedeksen kyljestä, ravintola Kämpiin keskiyöllä talvisodan ensimmäisten pommitusten jälkeen. Pidin juonta tukevan faktakudelman mahdollisimman todenmukaisena, mutta mitään poliittis-historiallista teosta en halunnut tehdä. Tärkeintä on saada lukijan tuntemaan ja kokemaan jotain sellaista, jonka parista hän havahtuu omaan arkeensa mahdollisimman syvältä kouraisevaa kokemusta rikkaampana. Pedon syleilyn kirjoitustyön aloittaminen oli mielenkiintoista ja haastavaa, sillä en ollut koskaan aiemmin kirjoittanut ajankuvaa. Kävin tapahtumapaikoilla niin paljon kuin pystyin. Vaikka aika on toinen, sain miljöisiin jonkinlaisen tuntuman. Varsinkin Mikkeliin sijoittuvien kohtausten tekemisessä käytin sota-aikana kaupungissa eläneiden aikalaiskuvausten ja karttojen lisäksi ahkerasti sanelukonetta. München on minulle tutumpi kaupunki kuin Berliini, ja se oli yksi syy miksi sijoitin Saksan-tapahtumat Baijeriin. Pedon syleilyn henkilöt tulivat minulle läheisemmiksi ja tutummiksi ihmisiksi kuin kahden aiemman kirjani henkilöt. Juonta hioessani Anna, Marc, Kaarina, Julius ja Eero ottivat monasti ratkaisut omiin käsiinsä - heistä tuli ihmisiä, jotka eivät taipuneetkaan suunnittelemiini tarinan käänteisiin, vaan he pyrkivät omilla toimillaan ratkaisemaan käänteet omaksi edukseen. Vasta näiden tilanteiden myötä tarina siirtyi elämään oman logiikkansa mukaisessa maailmassa. Keskeisiä tiedonhankintamenetelmiä Pedon syleilyä kirjoittaessani olivat haastattelut, kirjat, lehtiartikkelit ja dokumenttieokuvat. Tässä on satunnaisessa järjestyksessä muutamia lähteitä satojen käyttämieni kirjojen ja artikkkeleiden joukosta.