Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Pedon syleily

	Pedon syleily Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pyörre Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Pedon syleily Osa 1 2 3 Mitä enemmän hän oli saanut Monsieur Denantousta selville, sitä huolellisemmin hän oli vienyt operaationsa loppuun, sillä Denantou oli hänen tarkoituksiinsa täydellinen: sopiva ulkonäkö, ei perhettä, ei elossa olevia sukulaisia Yverdonissa asuvaa tätiä ja Annecyssa Ranskan puolella asuvaa velipuolta lukuunottamatta, ei taloudellisia sitoumuksia ja kaiken huipuksi valokuvaajan vapaa ammatti. Hän oli näyttänyt olevan ehkä miehiin päin kallellaan, mutta varmaa tietoa ei asiasta ollut. Velipuoleensa hänellä ei näyttänyt olevan minkäänlaista kontaktia. Kaikki tuo oli tehnyt Denantousta uhrin: kukaan ei erityisemmin kaipaisi häntä, kukaan ei kääntyisi poliisin puoleen kirjeen löydyttyä eikä kukaan osaisi ihmetellä, kun hän muutaman viikon kuluttua asettuisi Suomeen kunniallisena sveitsiläisenä ja aloittaisi uuden elämän. Marc kääntyi Vallorbesta tulevalle leveälle soratielle ja kiihdytti vauhtiaan. Hän oli hotelli Imperialin vastaanotossa luvannut palauttaa auton ennen seitsemää. Hän tavoitteli täydellisyyttä kaikissa asioissa ja halusi pitää nytkin lupauksestaan kiinni. Tie halkoi synkkää kuusikkoa, joka peitti etelää kohti vähitellen madaltuvia vuorenrinteitä. Pienen kyläpahasen kohdalla hän joutui äkkiä jarruttamaan, kun hevosen vetämät heinäkärryt matelivat eteenpäin tien tukkona. Kuskinpukilla istuva maalaismies näytti nukahtaneen verkkaiseen kyytiinsä. Äkkijarrutuksesta pelästyneenä Marc ei enää yrittänyt nostaa nopeuttaan, sillä kolariin hänellä ei ollut varaa. Jos hän olisi loukkaantunut ja autossa olevasta nahkasalkusta olisi löytynyt hänen sinne laittamansa veritahrainen sanomalehtikäärö, olisivat kaikki selitykset olleet turhia. Tie hipoi vaaleanruskeasta hiekkakivestä tehtyjen maatalojen seiniä, joiden kauhtunutta ilmettä korostivat haalistuneet vaaleanvihreät ikkunaluukut. Pihat olivat hiljaisia muutamia hiekalla tepastelevia kanoja ja koiria lukuunottamatta. Näille tienoille ei näyttänyt ulottuvan häivääkään siitä jännityksestä, joka väreili Euroopan yllä. Neljä kuukautta sitten maanosa oli joutunut sodan partaalle; Hitlerin marssi Itävaltaan oli saanut muut Saksan naapurit levottomiksi ja herkkäluuloisiksi, ja toukokuussa oli oltu varmoja siitä, että Hitler oli hyökkäämäisillään Tšekkoslovakiaan. Tšekit olivat aloittaneet liikekannallepanon ja Marc - silloin Pravdan kirjeenvaihtajana esiintynyt Pavel - oli nähnyt ihmeen tapahtuvan: bolševistinen Neuvostoliitto ja kovimmat kapitalistimaat Englanti ja Ranska olivat esiintyneet ensimmäistä kertaa yhdessä ja päättäväisinä. Cossonayn jälkeen tien ympärillä levittyivät laajat kypsymässä olevat juurikaspellot ja lopulta kaukana edessä häämöttivät Alppien valkopeitteiset huiput. Loppukesän haikeus näkyi tietä reunustavien poppelien väsyneissä lehdissä, jotka odottivat syksyn kirpeitä öitä päästäkseen leijumaan maahan. Verityö palasi Marcin mieleen. Hän vilkaisi taustapeiliin ja huomasi olevansa kalmankalpea. Aurinkoisen kesän paahtama rusketus oli tiessään. Kuukausien aikana kasautunut paine alkoi näkyä hänen käytöksessään. Kesä oli kulunut painostavissa tunnelmissa lähetystöjen kaukokirjoittimien raksutellessa ja diplomaattien ja kuriirien singahdellessa ympäri hermostunutta mannerta. Hitler oli viettänyt lähes koko kesän vuoristomajassaan Obersalzbergissa suunnitelmiaan hautoen ja käynyt vain silloin tällöin valtakunnankansliassa Berliinissä korkeimpien upseereidensa luona. Göbbelsin propagandakoneisto oli lietsonut ennestäänkin hysteerisiä tunnelmia esittämällä villejä väitteitä tšekkien sudeettisaksalaisiin kohdistamista "kauhumenetelmistä". Marc oli aistinut päivä päivältä kiristyvän ilmapiirin myös Genevessä, kansainvälisen diplomatian risteyspaikassa, jossa Kansainliitto järjesti näytösluonteisiksi kutistuneita kokouksiaan. Jännityksen aalto löi hänen lävitseen. Kapteeni Pavel Semjonov, koodinimeltä "Hištšnik", oli valmis lunastamaan paikkansa Glavnoje Razvedvatelnoje Upravlenien - Neuvostoliiton sotilastiedustelupalvelun GRU:n - historiassa. Hän tunsi itsensä vahvaksi ja valmiiksi mihin tahansa. Osa 1 2 3