Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Ruttokellot

	Ruttokellot Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pyörre Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Ruttokellot Osa 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kapteeni ja perämies kävelivät Finnairin DC-9-82 -koneeseen lähteäkseen elämänsä viimeiselle lennolle. "Huomenta", kapteeni Linkosuo sanoi hymyillen lentoemännälle, joka valmisteli tarjoilua. Ulkopuolella mekaanikot tarkastivat ja tankkasivat konetta, joka oli pysäköity matkustajasillan päähän Helsinki-Vantaan lentokentän portille 22. Perämies Hyvönen oli ilmoittautunut töihin kello 5.50, kaksi tuntia ennen lentoa. Hän oli tarkastanut tuoreimpiin säätietoihin perustuvan OFP:n - operatiivisen tietokonepohjaisen lentosuunnitelman - ja tehnyt tarvittavat tarkistuslaskelmat. Kapteeni oli tullut työpaikalleen puoli tuntia myöhemmin ja tarkastanut säätiedot, lennonvarmennustiedot ja lentosuunnitelman perämiehen kanssa. Molemmat pujottautuivat istuimilleen ohjaamoon. Lokakuinen aamu näytti matalan tuulilasin takana pimeältä ja tihkusateiselta. Suomi kuului laajaan matalapaineen alueeseen ja maatuulet olivat heikkoja. Pilvikerroksen alaraja oli 700 jalkaa, ylätuulen suunta 340 astetta ja nopeus 10-15 solmua. Vuoro AY355 lähtisi puolen tunnin kuluttua Brysseliin. Lähtöportin 22 läheisyydessä sijaitsevan naistenhuoneen wc-komerossa seisoi tummahiuksinen nuori nainen. Nadja otti käsilaukustaan pienen korurasian ja tarkisti, että vihreää karamellia muistuttava, sormenpään kokoinen pehmeä muovikapseli oli tallessa. Kapseli oli sekoittunut helmien, lasikuulien ja sormusten joukkoon. "Aiti, kauanko me ollaan Brysselissä?" pikkupoika kysyi venäjäksi wc:n oven takana. Nadja avasi oven ja astui lavuaarin eteen. "Jatkamme illalla suoraan kotiin", hän sanoi kiharatukkaiselle, kuusivuotiaalle Remille. Hän huomasi äänensä kiristyneen jännityksestä. Nadja vältti katsomasta itseään peilistä. Loisteputkivalaistus korosti valvotun yön jälkiä vahvasti meikatuilla kasvoilla. Silmänräpäytykset olivat tiheitä ja refleksinomaisia kun hän puristi käsilaukkuaan itseään vasten. Hetkeä aiemmin laukku oli kulkenut turvatarkastuksessa läpivalaisulaitteen läpi eikä mitään epäilyttävää ollut näkynyt. Vaikka virkailija olisi levittänyt käsilaukun sisällön eteensä, hän ei olisi osannut kiinnittää huomiota sormenpään kokoiseen, vihreään elastiseen kapseliin. Kapteeni Linkosuo kävi DC-9-82:n ohjaamossa läpi tarkastuslistaa perämiehensä kanssa, kun matkustajia alettiin päästää koneeseen. Kapteeni oli jakanut lentovuorot siten, että perämies sai lennettäväkseen lennon Helsinki-Bryssel ja kapteeni paluulennon Bryssel-Helsinki. Nadja ja Rem kävelivät sisään ensimmäisten matkustajien joukossa. He tervehtivät ovensuussa seisovaa lentoemäntää. Nadja rekisteröi ohimennen kaksi liikemiesluokassa istuvaa miestä edetessään turistiluokan puolelle matkustamon takaosaan. Hän ohjasi poikansa ikkunan viereen ja asettui itse käytäväpaikalle. Kone näytti jo olevan valmis lähtöön, kun matkustamon etuosaan ohjattiin kahdeksan miehen seurue lentokentän VIP-tiloista. osa paikoilleen asettuvista liikemiehistä vilkaisi uusia tulijoita avoimen uteliaasti, osa avasi eteensä aamun Helsingin Sanomat. Ulkoministeri Juvonen ojensi takkinsa hymyilevälle lentoemännälle ja istui pääministerin viereen etummaiselle penkkiriville. Seurueeseen kuuluivat molempien ministereiden erityisavustajat ja neljä ulkoministeriön korkeaa virkamiestä. Kello 7.50 kone kiihdytti kiitoradalla ja turistiluokan takaosassa istuva Nadja tunsi painautuvansa istuimen selkänojaa vasten. Rem katseli ulos ikkunasta. Nousu tuntui Nadjan vatsanpohjassa ja kaarto sai hänet tuijottamaan kiinteästi siiven kärkeä. Hänen kalpeilla poskillaan hohtivat punaiset läikät. Kyyti tasoittui onneksi pian. Matkustamohenkilökunta aloitti aamiaistarjoilun. Ankea sateinen aamu jäi pilvikerroksen taakse ja kirkas aurinko valaisi matkustamon. Alla levittäytyvä puhdas pilvikerros muistutti kumpareista lumilakeutta. Nadja vilkuili kelloaan ja odotti, että henkilökunta saisi kerättyä tyhjät tarjottimet pois. Heti kun se oli tapahtunut, hän nosti pöytänsä ylös, otti vaivihkaa käsilaukustaan pienen, pehmeän muovikapselin ja piilotti sen kämmenpohjaansa. "Anteeksi, poikani olisi kiinnostunut näkemään ohjaamon", hän sanoi lentoemännälle englanniksi. "Odottakaa hetki", lentoemäntä vastasi kiireisesti. Nadja jäi odottamaan. Hetken kuluttua lentoemäntä tuli takaisin ja pyysi Remin mukaansa. Nadja lähti lentoemännän ja poikansa perässä kohti ohjaamoa. Pelko oli haihtunut. Nadja tunsi toimivansa kuin unessa. Kävellessään liikemiesluokan läpi hän puristi terävästi pehmeää, herneen kokoista kapselia ja vilkaisi sitä ohimennen varmistuakseen, että kapselin sisältö alkoi värjäytyä siniseksi. Samalla hän irrotti sen kyljestä läpinäkyvän teipin, jonka alta paljastui tahmea liimapinta. Hän rekisteröi syrjäsilmällä koneen etuosassa istuvan Suomen pääministerin lehtikuvista tutut kasvot, jotka tutkivat parhaillaan syliin levitettyjä papereita. Lentoemäntä päästi pikku-Remin ohitseen ohjaamon kapeasta ovesta. Nadja kumartui hänen jälkeensä. Kapteeni vilkaisi kiharapäistä pikkupoikaa, joka katsoi ihaillen mittaristoa. "Mikä sinun nimesi on?" kapteeni kysyi suomeksi, mutta toisti kysymyksen englanniksi huomattuaan ettei lapsi ymmärtänyt. "Rem. Minustakin tulee lentäjä." Nadjan toinen käsi oli Remin hartioilla eikä kukaan huomannut, kun hän painoi toisella kädellään pikkuruisen muovikapselin perämiehen istuimen alle. "Eihän sinua pyörrytä karusellissa?" Rem pudisti päätään kiharat heiluen. "Ei yhtään. Isänikin oli lentäjä -" "Jätetään sedät ohjaamaan konetta", Nadja keskeytti ja nyökkäsi kapteenille hymyillen kiitokseksi. Hän palasi poikansa kanssa matkustamoon. Helpotus ja kauhu kamppailivat Nadjan mielessä. Hän tiesi painaneensa joustavan muovikapselin sisällä olleen pienemmän kapselin rikki, jolloin sen sisältämä natriumfluoridi ja metyylifosforiumkloridi sekoittuivat ulomman kapselin isopropanoliin. Nämä muodostivat parhaillaan kapselin sisällä orgaanisiin fosforiyhdisteisiin lukeutuvaa sariinia, myrkyllisimpiin kuuluvaa hermokaasua. Samanaikaisesti sisemmästä kapselista vapautui ulointa elastista muovipintaa syövyttävää yhdistettä. Kone lipui kirkkaalla taivaalla eteenpäin automaattiohjauksessa. "Finnair 355, contact Copenhagen 126,4, good morning", Kööpenhaminan aluelennonjohto sanoi. "126,4 Finnair 355, good morning", perämies Hyvönen vastasi. Perämiehen istuimen alla olevan kapselin ulkopinta syöpyi parhaillaan rikki ja ohjaamon ilmaan haihtui viisi milligrammaa hajutonta ja väritöntä sariinia, jota kulkeutui ohjaamomiehistön hengityselimiin. Sariinimolekyylit imeytyivät lentäjien keuhkorakkuloiden kautta heidän verenkiertoonsa ja estivät muutamassa sekunnissa lihaksia ohjaavien hermoimpulssien siirtymisen hermosolulta toiselle. Kapteeni Linkosuo haukkoi rajusti henkeään ja hänen kasvoiltaan kuvastui paniikki. Hänen pupillinsa olivat laajenneet luonnottoman suuriksi ja lihakset kouristelivat väkivaltaisesti. Hän kurottautui kohti radiota, mutta kouristukset estivät liikkeen. Perämies käpertyi turvavöitään vasten täristen kauttaaltaan. Miesten sinertyneet kasvot vääntyivät tukehtuneeseen kouristukseen, kun heidän hengityselimensä halvaantuivat. Ohjaamon ikkunoista sisään paistava aamuaurinko valaisi kaksi istuintensa turvavöissä retkottavaa ruumista koneen jylistessä automaattiohjauksessa eteenpäin 875 kilometrin tuntinopeudella 10 550 metrin korkeudessa Etelä-Ruotsin yläpuolella. HF-radiossa miesten kuulokkeissa kuului huolestunut ääni: "Finnair 355, vastatkaa... Finnair 355, kuuletteko?" Osa 1 2 3 4 5 6 7 8 9