Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Ruttokellot

	Ruttokellot Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pyörre Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Ruttokellot Osa 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Viktor katsoi ohjaamon suljettua ovea ja vilkaisi kelloaan. Hän istui liikemiesluokan etuosassa ministerien seurueen takana. Kone eteni tasaisesti moottoreiden humistessa matalasti taustalla. Viktorin kasvot olivat rokonarpiset, mutta tummat hiukset oli leikattu siististi. Hän laittoi pienen nahkaisen kotelon takaisin povitaskuunsa. Kotelossa oli diabeetikoille tarkoitettu injektioruisku, jonka sisällä oli atropiinia, sariinin vasta-ainetta. Hän olisi ruiskuttanut sitä suoneensa, jos kone ei olisi jostain syystä ollut automaattiohjauksessa kapselin syöpyessä rikki ja hänen olisi pitänyt tunkeutua ohjaamoon. Nyt aikaa oli kulunut sen verran ettei atropiinia enää tarvittaisi - ohjaamoon kapselista purkautunut sariini oli haihtunut ilmastoinnin mukana taivaan tuuliin. Lentoemäntä käveli käytävää pitkin ohjaamon suljettua ovea kohti. Viktor seurasi häntä valppain silmin. Lentoemäntä avasi oven ja kirkaisi. Matkustajat hätkähtivät. Viktor näki suomalaisministerien kasvoilla pelästyneen ilmeen. Vaaleahiuksinen stuertti kiiruhti ohjaamoon sulkien oven perässään. Viktor vilkaisi kahden penkkirivin päässä istuvaa mustapartaista Maksimia, nousi ylös ja käveli ohjaamon oven taakse. "Ongelmia?" Viktor sanoi englanniksi ja koputti rajusti oveen. Ohjaamosta kuului hysterian rajoilla väreilevä tiuskaisu: "Olkaa hyvä ja poistukaa paikoillenne!" "Olen lentäjä." Stuertti raotti ovea. Hän oli vitivalkoinen ja hänen silmissään paistavan kauhun seassa läikähti hämmennys. Stuertti avasi ovea sen verran, että Viktor pääsi ohjaamoon. Sariini oli haihtunut täydellisesti ajat sitten. Lentäjien ruumiit retkottivat istuimissaan. Viktor irrotti perämiehen turvavyöt ja tarttui ruumista kainaloiden alta. "Mitä sinä aiot? Meidän on otettava yhteys lennonvalvontaan -" "Aion saada koneen turvallisesti maahan. Nostetaan perämies käytävälle." "Matkustajat näkevät, syntyy paniikki..." Viktor tarttui perämieheen kainaloiden alta ja stuertti vetäisi matkustamon käytäväverhon kiinni. Matkustamosta kantautui hälinää, ja osa matkustajista oli noussut seisomaan. Viktor kiskoi ruumiin verhon takana keittiösyvennykseen ja tuuppasi lentoemännän ja stuertin kauemmas ovelta vetäytyessään itse ohjaamoon. Hän sulki oven takanaan ja kytki turvasalvan. Pääministeri seisoi hätääntyneenä käytävällä ja kysyi stuertilta: "Mitä on tapahtunut?" "Olkaa hyvä ja istukaa paikoillanne." Samassa kaiutin särähti. "Olemme kaapanneet koneen", venäläisittäin englantia puhuva ääni sanoi. "Yksikään teistä ei saa missään olosuhteissa nousta paikoiltanne. Kapteeni ja perämies ovat kuolleet. Jos ette noudata määräyksiämme, kuolonuhreja tulee lisää." Mustapartainen, harteikas mies nousi seisomaan. Maksimilla oli kädessään muovirunkoinen Glock-pistooli, jonka ainoat teräsosat olivat iskuri ja sen palautinjousi. Ne eivät olleet kankaisen olkalaukun metallitukia suurempia, joten ne eivät olleet aiheuttaneet hälytystä kentän turvatarkastuksen metallinilmaisimissa. Myös panosten hylsyt olivat muovia - vain niiden päät oli tehty ohuesta alumiinista. Maksim käveli haudanhiljaiseksi lamaantuneen matkustamon läpi ja kiskaisi liikemies- ja turistiluokkaa rajaavat verhot auki. "Kaikki istumaan", hän karjaisi. Viktor tutki ohjaamossa rauhallisin liikkein Jeppesen Manual -reittikäsikirjoja, joissa oli lennolla tarvittavat kartat. Kone oli edelleen automaattiohjauksessa. Hän silmäili operatiivista lentosuunnitelmaa, tutki massalaskelmat ja säätiedot. Perämies oli merkinnyt OFP-lomakkeisiin arviot seuraaville reittipisteille ja niiden toteutuneet ylitykset. Viktor veti henkeä ja katsoi lentoasentomittaria, jossa oli ILS-lennonohjausnäyttö. Hän siirsi oikean kätensä tehovivuille ja otti ohjauksen. Matkustamossa kuului hätääntynyt kohahdus, kun kone kallistui jyrkästi. Stuertti ja lentoemäntä kompuroivat lähimmille tyhjille istuimille. "Mikäli vaatimuksiimme ei suostuta, surmaamme tunnin välein yhden matkustajan," kaiuttimista kuului. "Aloitamme ensimmäiseltä penkkiriviltä." Ensimmäisellä penkkirivillä ulkoministeri Juvonen sulki silmänsä ja painoi päänsä selkänojaa vasten. Hänen vieressään käytävän toisella puolella pääministeri puristi kätensä nyrkkiin. Viktor tuijotti ohjaamossa keinohorisonttia palauttaessaan koneen vaakalentoasentoon jyrkän kaarroksen jälkeen. Hänen ylähuulellaan kiilteli hikikarpaloita. Hän nosti kuuloke-mikrofoniyhdistelmän päähänsä. "Finnair 355, onko teillä ongelmia?" kuulokkeista hoettiin. "Toistan, Finnair 355 -" "Kööpenhamina, Finnair 355. Olemme kaapanneet koneen ja palaamme Helsinkiin." Osa 1 2 3 4 5 6 7 8 9