Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Ruttokellot

	Ruttokellot Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pyörre Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Ruttokellot Osa 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuollut kapteeni retkotti istuinvöissä DC-9-82:n ohjaamossa. Viktor istui perämiehen paikalla ja tuijotti polttoainevirtausmittareita. Hänen kasvojensa ilme oli pingottunut. Mittareiden mukaan polttoainetta oli kulunut 6967 lb. Viktor otti laskeutumisnopeustaulukon ja avasi sen hikisin sormenpäin kohdasta, jossa oli nopeudet koneen tämänhetkiselle laskeutumismassalle. Hän aloitti liu'un 124 meripeninkulman päässä Helsinki-Vantaasta saatuaan lennonjohtajalta selvityksen laskeutua lentopinnalta 330 lentopinnalle 110. Lennonjohto käyttäytyi normaalisti ja ilmoitti toimittaneensa muut koneet pois laskukierroksesta. Viktor silmäili keskittyneesti läpi tarkistuslistaa. Hän oli lentänyt kymmenillä erilaisilla koneilla MiG- ja Suhoi-hävittäjistä Antonov-kaksitasoihin ja Tupolev-suihkumatkustajakoneisiin, mutta DC-9-82:ta vain simulaattorissa tätä lentoa varten. Vaikka hän tiesi saavansa koneen turvallisesti alas, automaattiohjaus sai hänet hermostuneeksi. Hän ei luottanut automaatteihin. Hän oli lentänyt Siperiassa, Afganistanissa ja Tshetseniassa ja laskeutunut perunapeltoja muistuttaville kiitoradoille, joilla automaateista ei ollut mitään hyötyä. Viktor pyyhkäisi hikeä kasvoiltaan ja tarkisti koneen nopeuden: 170 solmua. Automaattiohjaus lukkiutui kiitotien ILS-suuntasäteeseen ja hetken kuluttua liukusäteeseen. Ensimmäistä kertaa Viktorin mielessä välähti katumuksen tunne. Oliko ahneus sokaissut hänen järkensä ja arviointikykynsä? Mahdollisuus rikastua nopeasti ja vetäytyä sitten eläkkeelle turvalliseen paikkaan oli tuntunut vastustamattoman houkuttelevalta. Hän kostutti kuivuneita huuliaan ja otti laskutelineet alas, valitsi laskusiivekkeet asentoon 28 astetta ja sääti 150 solmun nopeuden automaattiseen tehonsäätöön. Oikealla harsomaisen usvan takana kohosivat Martinlaakson hiilivoimalaitoksen piiput ja kauempana päilyi Silvolan tekojärvi. Kone liukui kaukana erottuvaa suoraa, tummana sinertävää viivaa kohti. Se oli Helsinki-Vantaan pääkiitotie. Viktor korjasi laskusiivekkeiden asentoa ja valitsi automaattiseen tehonsäätöön 141 solmun nopeuden. Laskeutumisnopeustaulukon mukaan kynnysnopeus koneen senhetkisellä massalla oli 131 solmua. Hän vaihtoi levottomasti asentoaan kiitotien lähestyessä. Kone ylitti ulkomerkin normaalissa laskuasussa. "Outer marker Finnair 355", Viktor sanoi lennonjohdolle. "Finnair 355, runway vacated, wind 100 degrees 3 knots, 100 percent high intensity lights on." "Thank you, cleared to land", Viktor vastasi rauhallisella äänellä, vaikka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. "Confirming." Viktor varmisti suorittaneensa tarkistuslistan toimenpiteet. Hän näki kiitotien varrella kymmeniä paloautoja ja ambulansseja. Noin 50 sekuntia ulkomerkin ylityksen jälkeen kone oli hänen mielestään hiukan liukusäteen yläpuolella. Vai aiheuttivatko sadan prosentin lähestymis- ja kiitotievalot näköharhan ja vääristivät hänen korkeushavaintoaan? Hän katui, ettei ollut pyytänyt niiden himmentämistä. Hän teki nopean päätöksen ja irrotti koneen automaattiohjauksesta 490 jalan korkeudessa ja jatkoi lähestymistä käsiohjauksella. Kone saapui kiitotien jatkeelle. Viktor päätti siirtää kosketuskohtaa kiitotiellä eteenpäin, koska hän oli yhä varmempi siitä että kone oli hiukan liukusäteen yläpuolella. Hän ei voinut lisätä vajoamisnopeutta korkeuden vähentämiseksi, koska kone oli niin lähellä kiitotien kynnystä. Hän veti tehovipuja tyhjäkäynnille automaattisen tehonsäädön liikettä vastaan koneen ylittäessä kiitotien kynnyksen. Asfalttiin maalatut kynnysmerkinnät vilahtivat rungon alta. Viktorin katse tanssi korkeus- ja nopeusmittarissa. Hän tiesi, että koneella oli 24 solmua ylinopeutta laskeutumisnopeustaulukon mukaiseen kynnysnopeuteen verrattuna. Hän vei sormensa tehovivulla olevalle TOGA-napille harkiten ylösvetoa, mutta luopui ajatuksesta saman tien. Nopeus hidastui 14 jalan korkeudessa 150 solmuun. Maakosketus tapahtui lähes 600 metrin päässä normaalista kosketuskohdasta yli kahdenkymmenen solmun ylinopeudella. Runko vavahti laskutelineiden renkaiden osuessa asfalttiin. Viktor aloitti välittömästi pyöräjarrutuksen. Kone alkoi täristää ja heilahdella voimakkaasti. Siivet kantoivat edelleen ylinopeuden vuoksi. Hän kirosi itsekseen aloittaessaan moottorijarrutuksen suurimmilla tehoilla. Nopeutta oli vielä 146 solmua ja kiitotietä jäljellä 900 metriä. Paloautot ja ambulanssit vilisivät rivissä kiitotien sivussa. Viktor tajusi, ettei kiitotie riittäisi pysähtymiseen. Hän päätti ohjata sivuperäsintä käyttäen koneen ulos, ettei törmäisi kiitotien jatkeen sähkölaitteisiin. Koneen nokka kääntyi oikealle. Runko keikkui ja vaappui täristen kunnes kone pysähtyi aivan kiitotien oikeaan reunaan nurmikon viereen. Viktor nojautui taaksepäin ja huomasi käsiensä tärisevän. Hän yritti rentouttaa lihaksensa hetkeksi. Se ei onnistunut. Elimistö tuntui aavistavan aivoissa jyskyttävän ajatuksen: takana oli tehtävän helpoin osa. Osa 1 2 3 4 5 6 7 8 9