Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Uhrilento

	Uhrilento Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Uhrilento Osa 1 2 3 4 Tina Carabella raotti varovasti silmiään. Kuolemaantuomittu nuorukainen makasi köytettynä nyyttinä ja tärisi kauttaaltaan soihtujen hohteessa. Kivialttarilla hänen allaan oli kangas, johon oli maalattu musta auringonkukka. Kehässä nuorukaisen ympärillä istui Tinan lisäksi kuusi mustiin vaatteisiin pukeutunutta miestä ja naista selkä suorana, silmät suljettuina. Kaukana sypressimetsän takana häämötti laskevan auringon purppuroima Välimeri. Tina seurasi järkyttyneenä kalpeaa nuorukaista, joka nyyhkytti rajuin hengenvedoin. Pitkät hiukset, tuuheat kulmakarvat, laiha ruumis. Tiukalle kiristetyt nailonköydet kalvoivat pojan sinertäviä, luisia ranteita ja nilkkoja. Tinaa puistatti. Hän katsoi, kuinka Jacob painoi kasettinauhurin käyntiin. "Tina... " Nauhakohinan seasta kuuluva puhe sai Tinan sävähtämään joka kerran. Vainajan ääni oli selkeä mutta voimaton, kuin unissapuhuvalla kuumepotilaalla: "Tiedän että yritit kaikkesi..." "En yrittänyt", Tina sanoi käheästi, kuivin huulin. Muut kehässä istuivat hiljaa. "Jotain olisi vielä voinut olla..." "Älä syytä itseäsi." Ääni heikkeni. "Julia..." Tina sanoi tuskaisesti. "Vain minä olen syyllinen. Muista se..." Julian viimeinenkin kuiskaus loppui kasetilta, mutta Tinan pulssi jäi hakkaamaan. Jacob painoi kasettinauhurin sammuksiin ja sanoi köytetylle nuorukaiselle kiihtyneellä, ohuella äänellä: "Haluatko Julian seuraan?" "Antakaa minun olla", poika huusi. "Päästäkää minut!" "Kuolet vapaudessa. Vain vankeudessa saat elää." Tina nielaisi ja vilkaisi Jacobia. Tämän päättäväisissä silmissä kiilteli kyynelten kalvo. "Anna meidän auttaa sinua", Jacob jatkoi. "Olette hulluja", nuorukainen huusi. Antti liu'utti silitysrautaa bokserit jalassaan kaiuttimista virtaavan Black Diamond Bayn tahtiin Tinan asunnossa Cannesin Croix des Gardesissa. Missä Tina oli tähän aikaan? Antti tunsi mustasukkaisuutta tämän taiteilijaystäviä kohtaan - ystäviä, joita ei juurikaan hänelle esitelty. Sitä mukaa kun hän sai silitettyä hihan etupuolen, jäi vastapuolelle teräviä kiilamaisia ryppyjä. Hän keskittyi vain siihen osaan paidasta, joka näkyi pikkutakin alta. Kerran hän oli lyhentänyt paidanhihansa tekemällä maalarinteipin avulla laskokset hauiksien kohdalle ja riisunut epähuomiossa takkinsa luennolla. Täydestä salista oli kuulunut hyväntuulisia hörähdyksiä, mutta hän oli jatkanut asiasta välittämättä. Huuliharppu valitti yksinkertaisen rumpukompin tahtiin. "I laid on the dune, I looked at the sky..." Antti katsoi ripustimessa roikkuvaa valkoista hääpukua, jota Tina oli pari viikkoa aiemmin kiusoitellen sovittanut ilman alusvaatteita. Missä hän viipyi? Antti tunsi olonsa yksinäiseksi ja mustasukkaiseksi. Seinää vasten nojasi keskeneräinen mustaa auringonkukkaa esittävä maalaus, josta Antti ei pitänyt. Hän käveli parvekkeelle nauttien Välimeren lämpimästä syysillasta. Lähiravintolan plat du jour tuoksui houkuttelevan valkosipuliselta. Heidelbergissa illat olivat jo viileitä, Helsingistä puhumattakaan. Vastapäisen rinteen taloista hehkui lämpimiä valoja, parvekkeilla syötiin ja yhdellä kattoterassilla tanssittiin. Etelässä sentään osattiin elää. Kaukaa kantautui katusoittajan alakuloinen hanuri. Antti palasi olohuoneeseen ja kuuli lukon rapisevan ovessa. Hetken mielijohteesta hän riisui bokserinsa ja hipsi alasti ulko-oven saranapuolelle. Ovi avautui ja Tina astui sisään. Antti harppasi hymyillen hänen eteensä, nosti kätensä ylös ja päästi suustaan juhlallisen fanfaarisävelen, mutta hiljeni silmänräpäyksessä. Tina ei ollutkaan yksin. Tämän takana seisoi toinen nainen, jonka Antti tunnisti. Keski-ikäinen keinoblondi oli talon ronskiotteinen concierge, talonmies-ovenvartija. Nainen mittasi yllättyneenä Antin vartaloa päästä jalkoihin, kunnes hänen ahmiva katseensa juuttui keskikehon alapuolelle, jonne Antti vei häveliäästi kätensä. "Anteeksi." Antti pyörähti makuuhuoneeseen häpeän puna poskillaan. "Ah, Monsieur Kaira..." concierge sanoi innostuneeseen sävyyn tupakan ja punaviinin käheyttämällä äänellä, sorauttaen pehmeän sensuellisti sukunimen r-kirjaimen. Hän vilkaisi Tinaa ja iski tälle silmää. "Lämmin vastaanotto. En tiennytkään, että suomalaiset ovat noin... avoimia..." Tina nauroi helpottuneesti. "En minäkään." Antti kiskoi housuja jalkaansa makuuhuoneessa. "Olemme menossa kylpyhuoneeseen katsomaan suihkun hanaa", Tina kuulutti Antille amerikanenglannillaan. "Jos olet järjestänyt lisää yllätyksiä, niin voimme odottaa hetken." "Ei", Antti huusi nopeasti. "Kaikki on OK siellä." Antti pysytteli aloillaan, kunnes naiset palasivat kylpyhuoneesta ulko-ovelle ja concierge huusi: "Au revoir, Monsieur Kaira... bon soiré!" "Bon soiré, Madame," Antti huikkasi surkealla ranskallaan. Ulko-ovi sulkeutui. Tina käveli aivan Antin eteen ja painoi nenänsä kiinni sulhasensa nenään. Kumpikaan ei puhunut mitään, vaan katsoi toista syvälle silmiin. Tinan kuuma hengitys hyväili Antin huulia. Äkkiä molemmat alkoivat nauraa. "Idiootti", Tina sanoi. "Mitä sinä täällä teet?" "En jaksanut odottaa huomiseen." Tina riisui t-paitansa ja heitti sen Antin päälle. Se oli kostea ja tuoksui hajuvedelle ja Ranskalle. Etelässä todellakin osattiin elää. Antti heitti paidan sivuun ja tuijotti hölmistyneenä, kun Tinan rinnat katosivat mustan kesämekon alle. "Mitä sinä teet?" "Mennään syömään", Tina sanoi. "Minulla on nälkä." Osa 1 2 3 4