Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Uhrilento

	Uhrilento Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Uhrilento Osa 1 2 3 4 Tunnin kuluttua he nauttivat jälkiruokaa muratin peittämien seinien ympäröimällä ravintolan sisäpihalla. Puheensorinaan sekoittui suihkulähteen solina ja astioiden kilahtelu. Sitruunapuihin oli ripustettu värikkäitä lamppuja ja pöydillä paloivat kynttilät. Viini teki raukeaksi, mutta Antti ei pystynyt rentoutumaan - ei vaikka Tina istui häntä vastapäätä nauravana ja säteilevänä. Tai kenties juuri siksi. Tinan pirteydessä oli jotain pakotettua. Tämä yritti peittää jotakin hurmaavuudellaan, mutta silmissä oli oudon surumielinen katse, jota kevyet tummat kuopat silmien alla vain korostivat. Silmäkulmissa oli kynttilänvalossa tuskin erottuvia hienonhienoja uurteita, mutta mikään muu ei paljastanut hänen ikäänsä - hän olisi voinut olla yhtä hyvin 21 eikä 31. Valkoista hammasriviä ympäröivät huulet olivat hiukan törröllään, eikä Antti olisi malttanut pysyä niistä erossa. "Kuinka projekti etenee?" Tina kysyi sekoittaen pitkällä lusikalla jäätelöpikaria. Häntä olisi ulkonäöltä luullut italialaiseksi, mutta puhe paljasti hänen olevan amerikkalainen. "Ei puhuta työasioista." Antti näki Tinan katseen viipyvän toisessa pöydässä ja pelokkaan ilmeen välähtävän tämän kasvoilla. Hän vilkaisi vaistomaisesti Tinan katseen suuntaan, mutta ei nähnyt mikä reaktion oli aiheuttanut. "Mitä nyt?" "Ei mitään. Kuinka niin?" Tinan kasvoille kohosi pinnistetty hymy. "Minun pitää käydä hoitamassa eräs pieni asia. Mene edeltä, tulen kohta perässä." "Mitä -" "Lupasin käydä kehystäjäni luona ennen kuin lähden. Hän on eroamassa miehestään ja haluaa puhua jonkun kanssa." Antti katsoi Tinaa kiinteästi silmiin. Tina katsoi takaisin yhtä tiukasti. Liian tiukasti. Tina valehteli. "Keskellä yötä?" "Olet itsekäs." Tinan kasvoilla häivähti tumma varjo. "Puoli tuntia meille on yhtä tyhjän kanssa, mutta hänelle se on tärkeä." Antti hapuili Tinan kättä omaansa. Ei, Tina oli vilpitön. Hän ei valehdellut. "Näin paljon vaivaa järjestääkseni itseni tänne." "Olisit kysynyt minun ohjelmastani. En voi päivystää odottamassa lemmenkipeän sulhon oikkuja", Tina sanoi sovittelevasti hymyillen. "Haluaisin, että menemme huomenna molemmat aamukoneella." Antti ei ollut saanut paikkaa Helsinkiin samalle iltapäivävuorolle Tinan kanssa. "Olet vasta illansuussa Helsingissä. Ehtisit tavata papinkin." "Älä taas yritä sotkea suunnitelmiani. Puhuit minut jo lauantain aamukoneesta huomiseen iltapäivään..." "Olisi suotavaa, että morsian ei myöhästyisi alttarilta." Tina nousi tuoliltaan. "Ota taksi kotiin." "Taksi? Älä hulluttele." "Totta kai otat taksin tähän aikaan. Olet Cannesissa, et Heidelbergissa." Tarjoilija toi laskun ja Antti jäi kaivamaan lompakkoaan Tinan lähtiessä. Hän huomasi viereisessä pöydässä istuvan öljytukkaisen ranskalaismiehen tuijottavan Tinan loittonevaa takapuolta, eikä voinut mitään sisällään roihahtavalle mustasukkaisuudelle. Antti lähti sisäpihalta ravintolan läpi katuovea kohti. Hämärässä, kynttilöiden valaisemassa salissa hän huomasi yllättäen seisovansa vastatusten pitkän, kiharatukkaisen miehen kanssa. Mies ei sanonut mitään, katsoi vain Anttia syvälle silmiin. Katseessa oli selittämätöntä uhkaa, joka sai Antin sydämen hakkaamaan. Mies häipyi hänen edestään yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Antti ei ollut aikonut Tinan kehotuksesta huolimatta ottaa taksia, mutta epämääräinen pelon tunne sai hänet muuttamaan mielensä. Seuraavana päivänä Tina vilkaisi lähtöportin 32 monitoria Nizzan lentokentällä. AY213 MUNICH-HELSINKI. Hän katsoi kelloaan pystyen vaivoin peittämään hermostuneisuutensa. Antti olisi jo perillä Helsingissä. Tina oli taitellut hääpuvun päällimmäiseksi matkalaukkuun. Velvollisuutena alkanut pakollinen flirttailu oli muuttunut ihastukseksi ja lopulta rakkaudeksi. Huomasiko Jacob sen? Tina tiesi ottavansa järjettömän riskin. Nuorena tyttönä Michiganissa hän oli uneksinut Euroopasta, Välimerestä, boheemista elämästä oliivipuiden varjossa. Ja nyt kun se oli totta, se olikin helvetti eikä paratiisi. Odotusalue oli ahdas, sillä se jakoi myös kahden muun lähtöportin matkustajat. Suurella tv-ruudulla pyöri piirretty Asterix-elokuva, jota kolme lasta ja puolen tusinaa aikuista seurasi paremman tekemisen puutteessa. Tina nojasi kaiteeseen ja katsoi, kun konetta valmisteltiin. Jos Antti olisi ollut hänen mukanaan, tämä olisi taatusti ollut huomaavinaan mekaanikkojen käytöksessä huolestumisen aiheita: laskutelineen renkaiden tavallista tarkempaa syynäystä, siivekkeiden mekanismin loputonta testaamista. Tina tuijotti intensiivisesti auringossa kylpevää konetta. Sen hopeanväriseen runkoon oli kirjoitettu jättikokoisin kirjaimin Regus Air, yhtiö, joka lensi Finnairin vuoron Müncheniin saakka. Tinalla oli ollut lippu nimenomaan tälle lennolle jo kuukauden, mutta Antti luuli saaneensa hänet ylipuhuttua tulemaan Helsinkiin perjantaina lauantaiaamun sijasta. Viereiseltä portilta Amsterdamiin lähtevään koneeseen alettiin ottaa matkustajia ja tungos helpotti. Tina seurasi vaivihkaa lasisen puhelinkopin vieressä seisovaa Jacobia, joka oli pukeutunut mustaan poolopaitaan ja pukuun. Tämä puristi tiukasti lentolaukkunsa kahvaa ja vilkaisi ympärillään seisovia matkustajia. Jacobin hätäinen, epäluuloinen katse aiheutti Tinan rinnassa jäisen puristuksen. Oliko jotain odottamatonta tapahtunut? Tinasta tuntui kuin äänet ja värit olisivat yhtäkkiä olleet luonnottoman kovia ja kirkkaita. Osa 1 2 3 4