Ilkka Remes : Satama

Etusivu: Satama: Uhrilento

	Uhrilento Arvosteluja Kirjailijan taustakommentit Lue katkelma >> Kaikki kirjat: Pahan perimä Hermes 6/12 Kirottu koodi Pimeän pyöveli Nimessä ja veressä Musta Kobra Ikiyö Itäveri Piraatit Uhrilento Ruttokellot Pedon syleily Pääkallokehrääjä Karjalan lunnaat	Uhrilento Osa 1 2 3 4 Kurt Coblentz raotti silmiään makuuhuoneessaan Rockvillessa, Yhdysvaltain itärannikolla. Hänen nelivuotias tyttärensä nukkui äitinsä paikalla suuressa parivuoteessa silmät silkinpehmeiden luomien takana nopeasti liikahdellen. Coblentz veti varovasti peittoa Marthan ylle. Puhelin soi juuri kun hän sulki silmänsä. Coblentzin käsi singahti kuulokkeelle. "Hello", hän kuiskasi noustessaan istumaan vuoteen reunalle. Martha liikahti, mutta ei onneksi herännyt. "Coblentz?" kiireinen ääni varmisti. Soittajan sävy sai Coblentzin havahtumaan täydellisesti hereille. "Puhelimessa." "Valmistaudu välittömään lähtöön. Luokitus: kriittinen." Coblentz ponkaisi seisomaan. "Anteeksi, voisitko toistaa?" "Luokitus: kriittinen." Puhelu katkesi. Coblentz riuhtaisi peiton tyttärensä päältä ja kaappasi tämän syliinsä. "Martha", hän sanoi lujaa harppoessaan portaita alas. "Herää." Martha avasi silmänsä portaiden puolivälissä ja näytti pelästyneeltä rajussa kyydissä. "Debbie hoitaa sinua, kunnes äiti tulee." Coblentz juoksi pyjamanhousut jalassaan ja lapsi sylissään aamuhämärälle etupihalle, oikaisi kostean nurmikon yli ja soitti naapuritalon ovikelloa. Kaukaa kuului helikopterin roottorinlapojen jynkytystä. Coblentz hakkasi nyrkillä ovea. Martha alkoi itkeä hänen sylissään. "Debbie, avaa! Täällä on Kurt!" Kopterin pauhu voimistui. Ovi aukesi ja järkyttyneet naisen kasvot ilmestyivät oviaukkoon. "Mitä on -" "Debbie, soitan sinulle kohta!" Kadulle laskeutuvan helikopterin ääni peitti Coblentzin huudon. Hän suuteli itkevää tytärtään ja työnsi tämän naapurilleen. Roottorinlapojen ilmavirta pöllytti kaikkien kolmen hiuksia ja lennätti kuivia lehtiä pyörremyrskyn lailla. Coblentz säntäsi nurmikon yli helikopteriin, joka ehti hädin tuskin koskettaa kadun pintaa ennen kuin nousi rajulla liikkeellä takaisin aamuhämärälle taivaalle. Naapuri katsoi loittonevaa kopteria tyrmistyneenä ja yritti heijata itkevää Marthaa sylissään. Kuuloke-mikrofoniyhdistelmä päässään istuvat lennonjohtajat seurasivat edessään olevia vihreähohtoisia tutkanäyttöjä Swisscontrolin Lugano-Agnon lennonvalvontayksikössä. Epäsuorasti valaistussa puolihämärässä tilassa kuului vaimeita komentolauseita, kuittauksia ja piippauksia. Yksi lennonjohtajista, poninhäntäinen tumma nainen, kumartui lähemmäs tutkan kuvaputken pintaa. Hänen katseensa oli nauliintunut vihreänä hohtavaan pisteeseen, jonka vieressä oli neljä riviä sisältävä tekstiruutu. Ruudun ensimmäinen numerosarja kertoi kyseessä olevan koneen tunnuksen. Se oli AY213. Regus Airin vuoro Nizzasta Müncheniin oli selvitetty tavanomaisesti lentopinnalle 330, mutta koneen korkeutta osoittava numero kertoi sen laskeutuneen pinnalle 310 jostakin käsittämättömästä syystä. "Regus 213, maintain 330", lennonjohtaja sanoi suunsa edessä olevaan mikrofoniin. Kuulokkeista kuului pelkkää kohinaa. "Regus 213, contact Lugano-Agno radar. Onko teillä ongelmia?" Ei vastausta. Lennonjohtaja vaihtoi hätätaajuudelle ja yritti yhteyttä, tuloksetta. Kone vajosi lentopinnalle 290, 29 000 jalkaan. "Carlo", lennonjohtaja huusi ja heilautti kättään. Harmaaohimoinen vuoroesimies tuli tutkalennonjohtajan viereen. "Regus 213 laskee korkeuttaan eikä vastaa kutsuun." Vuoroesimies katsoi Reguksen lähellä olevia koneita. "Selvitä LU463 varmuuden vuoksi suuntaan 040 ja käske pitää sama pinta." Puhuessaan hän otti telineestä mikrofonin, valitsi taajuuden ja sanoi rauhallisesti: "Regus 213, Lugano-Agno radar." Ei vastausta. Kone vajosi 28 000 jalkaan. "Kysy Nizzasta milloin siihen oli viimeksi yhteys", vuoroesimies sanoi tutkalennonjohtajalle ja jatkoi mikrofoniin kireällä äänellä: "Regus 213, Lugano-Agno radar. " Kaksi tauolla olevaa lennonjohtajaa tuli kahvimuki kädessään hänen selkänsä taakse. Kaikkien katse suuntautui kuvaputkella näkyvään täplään ja sen vieressä olevaan lentokorkeutta osoittavaan numeroon, joka yllättäen alkoi kasvaa. Vuoroesimies otti kuulokkeen. "Herra Salvini, tulisitteko eteläsektorin työpisteeseen." Muutamassa sekunnissa toimistohuoneen ovi avautui ja lennonjohdon tiukkailmeinen, suoraryhtinen päällikkö marssi vuoroesimiehen luokse. Muut väistivät sivummalle. "AY213 muuttaa korkeuttaan holtittomasti eikä vastaa kutsuun." Tutkalennonjohtaja laski kuulokkeen. "Nizzan mukaan siihen oli viimeksi yhteys, kun se saavutti annetun pinnan 330." Reguksen nousu taittui saman tien nopeaksi laskuksi. Kaikkien katseet kohdistuivat sen lentokorkeuteen, joka lähestyi tutkapeiton alarajaa. Yhtäkkiä täplä katosi kuvaputkelta. "Voi helvetti", päällikön huulilta purkautui. Ruudulla ei ollut jälkeäkään koneesta. "Suuronnettomuushälytys." Moottoreiden luonnoton jyly repi tärykalvoja ja rungon tärinä esti näkemästä mitään. Suunnaton kiihtyvyys painoi matkustajia musertavalla voimalla istuinten selkänojaa vasten. Kone oli lähes pystysuorassa syöksyssä alas. Katosta ryöpsähti keltaisia happinaamareita, jotka kääntyivät letkujensa varassa taaksepäin kuin hirmumyrskyn puhaltamina. Ohjaamosta kuului yhtäjaksoinen hälytinsireenin vonkuna ja mekaaninen ääni hoki: "Stall! Stall! Stall! " Etukeittiöstä irronnut metallinen raskas työntökärry ruhjoutui käsittämättömällä voimalla käytävää pitkin. Sen perässä kieri kyynärtaipeesta irronnut verinen käsi, jonka sinkoava kärry oli silpaissut joltain matkustajalta irti kuin giljotiinin terä. Matkustajien hysteerinen kirkuna ei erottunut metelissä, mutta sen näki kasvoilta joilla paloi silmitön kauhu. Tärinä paheni ja kone tuntui hajoavan liitoksistaan, kun syöksy äkkiä oikeni. Oudon seesteisten sekuntien aikana koneen tuottama meteli heikkeni ja ihmisten suora huuto jäi kuuluviin. Saman tien moottoreiden pauhu räjähti täyteen voimaansa ja kone kääntyi raskaasti täristen lähes pystysuoraan ylöspäin. Tina puristi silmänsä kiinni. Turbiinien raateleva meteli sekoittui koneen tärinään ja loi yhdessä helvetillisen horkan, joka ravisutti hänen kehoaan niin että sisäelimet tuntuivat jauhautuvan hajalle. Hän tunsi olevansa suunnattomien voimien polttopisteessä ja musertuvansa niiden alle. Osa 1 2 3 4