Ilkka Remes : Silta

Etusivu: Silta

	Pimeän uhrit Osa 1 2 3 4 5 OSA 2. "Kahdeksalta sitten", ministeri Kovalenko sanoi kuljettajalle lähes täydellisellä suomenkielellä ja nousi autosta. Tämä tiesi, ettei hän halunnut turhaa pokkurointia ja ovien availua. Ministeri hengitti syvään raikasta syysilmaa. Miian pikkuriikkinen violetti Swatch oli pysäköity autotallin eteen, mutta pihapiiri ja talo näyttivät hiljaisilta. Virka-Mercedes katosi orapihlaja-aidan taakse. Kovalenko avasi oven omalla avaimellaan ja astui eteiseen. "Täällä ollaan... oletko kotona", ministeri huusi. Hän laski takkinsa ripustimeen naisten villakangastakin viereen ja meni wc:hen. Roni kirosi mielessään kaapin takana. Aikaa ei saisi hukata hetkeäkään. Hän astui varovasti esiin ja jäi eteishallin oviaukon viereen kolmen metrin päähän wc:n ovesta. Hän antaisi Kovalenkon tulla wc:stä, hoitaisi tehtävänsä ja poistuisi takapihan kautta samaa reittiä kuin oli tullut. Sen jälkeen hän kuittaisi loput palkkiostaan. Häntä hävetti tunnustaa itselleen, ettei pelkkä ideologia ollut hänelle riittävä houkutin hankkeeseen ryhtymiseksi. Tarkastuskäynnille lähetetty poliisin partioauto pysähtyi kadulle parinkymmenen metrin päähän ulko-ovesta. Kaksi poliisia astui autosta ja lähti pihaa kohti. Toinen oli pulska vaalea nainen, toinen kolmannen polven laiha somali. He olivat tulleet Itäsalmesta, jossa pari puukoilla aseistautunutta savolaista humalaista oli joutunut suukopuun. Maakunnat lähes tyhjentänyt muuttoliike oli siirtänyt Savon Itä-Helsinkiin ja Länsi-Sipooseen, Pohjois-Karjalan Järvenpäähän ja Riihimäelle, ruotsinkieliset rannikkoseudut Kirkkonummelle. Tilanteesta oli ollut silkkaa hyötyä Sosnovyj Borin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisessä pääkaupunkiseudun evakuoinnissa 15 vuotta sitten, kun ihmiset voitiin siirtää alueittain laskeumaa pakoon entisille kotiseuduilleen. Poliisit kävelivät rakennuksen seinustalla ikkunoita kohti. Ministeri viipyi wc:ssä ja Roni vaihtoi kärsimättömästi asentoaan. Hän kuuli wc-pöntön huuhteluäänen. Vesihana avattiin ja suljettiin saman tien. Ronin hengitysrymi kiihtyi hänen tuijottaessaan wc:n ovea. Muutaman sekunnin kuluttua ovi avautui ja Kovalenko astui eteiseen. Kaikki tapahtui salamannopeasti: Roni suuntasi aseensa Kovalenkoa kohti ja oli vetämässä liipasimesta, kun hän aisti liikettä sivullaan olevan ikkunan takaa. Hänen sormensa jäykistyi liipasimelle. Hän käänsi silmänräpäyksessä katseensa ikkunaan ja ehti rekisteröidä hämärässä poliisin vaalean hahmon. Roni harppasi paikalleen jähmettyneen Kovalenkon taakse ja painoi piipun kovakouraisesti tämän selkään. Heitä ei voinut enää nähdä ikkunasta. Roni ei ollut varma oliko poliisi ehtinyt nähdä hänet. Hän mietti paniikissa mikä olisi viisainta. Mistä poliisit osasivat tulla? Naispoliisi käännähti ikkunan takana sivuun ja painoi rannepuhelimessaan olevaa nappia. Sisällä oli hämärää, mutta hän oli varma näkemästään. Hän puhui matalalla äänellä kaulusmikrofoniin. Kalpeaksi valahtanut ministeri Kovalenko huohotti pinnallisesti. "Mitä sinä haluat..." hän aloitti ääni särähtäen, mutta Roni survaisi kiihtyneenä pistoolin piipun entistä lujemmin hänen selkäänsä. Roni ei tiennyt tarkalleen mitä tehdä - mutta sen hän käsitti, että Kovalenko oli hänen ainoa keinonsa päästä pakoon. Samassa ulkoa kuului poliisiauton kaiuttimen ääni: "Huomio, täällä on poliisi..." Roni säpsähti ja pyyhkäisi vapaalla kädellä hikistä otsaansa. "Tulkaa välittämästi ulos, rakennus on piiritetty..." Ronin sydän takoi pakahtumaisillaan. Hän suuntasi pistoolin kattoon ja laukaisi. Kovalenko hätkähti rajusti. Roni veti ilmaa keuhkoihinsa ja karjaisi täysin voimin: "Painukaa helvettiin! Poistukaa pihalta tai Kovalenko kuolee!" Hänen äänensä särkyi kireäksi falsetiksi. Huoliteltu, ruskettunut mies vei silmänsä retinatunnistimen eteen ja sähkölukko avautui äänettömästi Espoon Haukilahdessa. Isto Ahava pyyhkäisi lainehtivaa niskatukkaansa astuessaan kotiinsa jännittyneenä. Eteishallin rakenteisiin piilotetuista kaiuttimista alkoi soljua vaimeasti hänen lempikappaleensa. Hänen riisuessaan takkiaan musiikki vaimeni ja miellyttävä, joskin mekaaninen naisääni kertoi kuka oli tavoitellut häntä päivän mittaan. Sen jälkeen ääni jatkoi: "Pesukone on tilannut rikkoutuneen termostaatin tilalle uuden. Asennusfirma tiedustelee sopiiko asennuspäiväksi huomenna kello kymmenen. Kalenterissasi on silloin tunti tyhjää." "Ei sovi", Ahava karjaisi ja meni olohuoneeseen, jonka valaistus säätyi hänelle mieluisaksi. Seinällä roikkuva litteä tv-ruutu avautui automaattisesti hänen lempikanavalleen, Allerin Seiskalle. Keskusteluohjelmassa käsiteltiin kuningatar Victorian avioeroa Ruotissa. Hän siirtyi kuitenkin saman tien MTV3:n uutiskanavalle, mutta siellä puitiin eilisiltaisessa stadionin rock-konsertissa sydänkohtaukseen kuolleiden vanhusten kohtaloa. Ahava vilkaisi kelloaan. Jos uutinen oli tullakseen, se tulisi viimeistään tunnin tai parin sisällä. Hän käveli tyhjässä talossa jännittyneenä. Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat lasten syysloman takia Saariselällä; Sini-Petra työskenteli Benefonin, Suomen suurimman yrityksen virtuaalityöryhmässä ja saattoi tehdä töitä missä tahansa. Hänen työhuoneensa pöydällä oli sekaisin meikkivälineitä, mediapääte ja työpapereita. Sini-Petran turhamaisuus ärsytti Ahavaa, mutta silti hän oli suostunut ostamaan tälle 40-vuotislahjaksi kohotusleikkauksen. Molemmat vauvansa Sini-Petra oli kasvattanut keinokohdussa eiralaisessa yksityissairaalassa. 14-vuotiaan Henryn huoneen sängyllä retkotti viimeisintä huutoa oleva virtuaalikypärä ja gigakaupalla pelejä. Ahavaa harmitti myöntää itselleen, että hänen pojastaan oli tullut pelikoneisiin köyttäytynyt, hädin tuskin lukutaitoinen zombie, vaikka hän oli pannut tämän Espoon parhaaseen yksityiskouluun. Mutta mieluummin viihderiippuvainen kuin huumeriippuvainen, jollaisia monet tämän ikätovereista olivat, hän lohdutti itseään. Kolme vuotta vanhempi Doris-tytär sen sijaan oli toista maata - hän harrasti lukemista ja kuului yhteiskunnan tulevaan eliittiin. Hän oli innostunut isänsä kansallismielisten liikekumppaneiden ajatuksista. Ahava itse asioi heidän kanssaan ainoastaan taloudellisista syistä - hänen ainoa ideologiansa oli raha. Mutta hän ymmärsi tytärtään. Doriksen huoneen seinällä oli kymmenen vuoden takainen Naton vastainen juliste, jossa häikäilemättä pelattiin Kuwaitissa kaatuneiden suomalaisten tragedialla. Hylly oli täynnä antikvariaateista hankittuja kirjoja. Yli kahdeksankymmenen ikäinen valtioneuvos Paavo Väyrynen kuului Doriksen idoleihin. Pöydällä lepäsi Hakkapeliitan verkkosivuilta tulostettuja lehtiä. Päällimmäisen kannessa puhuttiin eroamisesta Unionista ja omasta valuutasta. Markka oli haudattu vähän ennen Ahavan syntymää mutta hän oli kuullut siitä vanhemmiltaan. Heille markka oli edustanut vain nostalgiaa, mutta nykyajan nuorisolle oma valuutta oli itsenäisen kansallisvaltion myyttinen symboli. Kaikki riippumaton oli muotia, oli kyseessä sitten levy-yhtiö tai valtio. Sveitsin frangilla ja koko Sveitsillä oli heidän silmissään suunnaton statusarvo. Ahavalle oli yhdentekevää mikä nimi valuutalla on - pääasia että sitä on tilillä ja paljon. Hän palasi television ääreen selaamaan kanavia, mutta ministeri Kovalenkosta ei mainittu vieläkään sanaakaan. Seiskan juorumakasiinissa oli siirrytty käsittelemään tyylikkäästi harmaantuneen presidentti Tanja Karpelan miesasioita. Osa 1 2 3 4 5