Ilkka Remes : Silta

Etusivu: Silta

	Pimeän uhrit Osa 1 2 3 4 5 OSA 3. "Poistukaa pihalta ja järjestäkää auto oven eteen tai ammun Kovalenkon." Tallentimesta kuuluva ääni oli nasaali ja huohottava. Ensimmäisen ja ainoan puhelun jälkeen sieppaaja oli katkaissut joka kerran linjan. "Helvetin helvetti..." ylikomisario Pajamo mutisi hengästyneenä johtokeskuksena pidetyssä poliisin pienoisbussissa. Jykevä kaksimetrinen mies tunsi paidan tarttuvan hikiseen selkäänsä. "Etsi sisäministeri puhelimeen", hän tiuskaisi yhdelle alaisistaan. "Ja sovi Rajamaan kanssa kuka vastaa tiedotuksesta, korpit ovat kohta haaskalla." Ministeri Kovalenkon ystävättären talo oli piiritetty neljän ensimmäisenä saapuneen poliisipartion voimin. Paikalle oli tulossa apuvoimia, mm. Karhu-ryhmä, joka oli näyttänyt kyntensä viimeksi kahdeksan Nato-upseeria surmanneessa äärioikeistolaisen Vaasa-ryhmän terrori-iskussa. Vesalan muslimisiirtolaisten ja vietnamilaisten välisten veristen kahakoiden jälkeen Karhuun turvautumista olisi kuitenkin mediapaineen vuoksi harkittava tarkkaan. Paikalle oli tulossa myös Supon edustajia sekä Krp:n erikoismiehiä, mm. panttivankineuvotteluihin erikoistunut poliisipsykiatri. Eniten ylikomisario Pajamoa ärsyttivät jo etukäteen Europolin miehet, jotka suhtautuivat paikallisiin poliiseihin kyyläävästi ja holhoavasti - muutamat näkyvät korruptiotapaukset olivat ruostuttaneet suomalaispoliisin mainetta ja huhut itämafian soluttautumisesta Krp:hen velloivat vahvoina. Pajamo ei huhuista välittänyt, hän luotti kollegoihinsa täydellisesti. Välittömästi ensimmäisten poliisipartioiden jälkeen paikalle alkoi tulvia toimittajia ja valokuvaajia. Venäläisen Kansanpuolueen ensimmäisen ministerin sieppaus oli median kannalta sensaatio - parasta kuviteltavissa olevaa toiminnallista uutisdraamaa. STT:n toimittaja pysäköi sähkömoottoripyöränsä poliisiautojen taakse ja saneli päätteelleen välittömästi lyhyen pikauutisen, alertin, joka uutishuoneessa siirrettiin välittömästi KIIREELLINEN-otsikon alla asiakkaille. Muutaman minuutin kuluttua STT:n välittämä tieto ministerin sieppauksesta kuultiin tuoreeltaan lähes samaan aikaan kolmella eri uutiskanavalla. Tummapukuinen keski-ikäinen mies käveli Esplandin puistossa hotelli Kämpiä kohti salkku kädessään ja Financial Times kainalossaan. Suuri kyyhkysparvi pyrähti tummalle taivaalle läheltä puistonpenkkejä, joilla makasi huopaan kääriytyneitä nuoria narkomaaneja. Aleksandr "Alex" Nevesov astui Kämpin hissiin ja vilkaisi ranteessaan olevan kultakuorisen näyttöpäätetteensä kelloa, mutta mikään hänen kasvoillaan ei paljastanut oliko kellonajalla jotain erityistä merkitystä. Hän painoi peukalonsa huoneensa oven vieressä olevaan metallilaattaan ja lukko avautui vaimeasti napsahtaen. Alex riisui takkinsa, avasi seinälle ripustetun litteän television ja istahti nojatuoliin. Neliömetrin kokoisesta taulusta tulvi visailuviihdettä. Hän vaihtoi toiselle kanavalle, josta tuli samanlaista, samoin kolmannelta. Hän etsi nopeasti yhden uutiskanavista. Alexin katse nauliutui silmänräpäyksessä kuvaruutuun. Hän lisäsi äänenvoimakkuutta. "Poliisi ei anna tietoja kulttuuriministeri Kovalenkon sieppaajan kanssa käytyjen keskustelujen sisällöstä..." Kuvassa näkyi poliisien, toimittajien ja uteliaiden ihmisten piirittämä talo. Sieppaajan? Alex Nevesov kuunteli muutaman lauseen ja poimi kiireisin liikkein puhelimen käteensä. "Minä täällä", hän sanoi venäjäksi ja jatkoi matalalla ja käskevällä äänellä: "Hän ei saa jäädä kiinni. Käsitätkö? Toimi ensimmäisen tilaisuuden tullen, myöhemmin se on vielä vaikeampaa..." Saatuaan myöntävän vastauksen Alex katkaisi yhteyden ja kirosi raskaasti itsekseen. Sipoon Kaislatiellä tilannetta johtava ylikomisario Pajamo sulki linjan sisäministeriöön poliisin johtoautossa. "Mitään riskiä ei saa ottaa. Hänen vaatimuksiinsa on suostuttava", ylikomisario toisti närkästyneenä alaisilleen. "Pääministerin määräys." Pääministeri Jani-Petteri Männikkö tunnettiin harkitsevana miehenä, joka oli noussut vihreiden maltillisen siiven johtoon puolueen kahtiajaon jälkeen. Hänen oli pakko olla harkitseva, sillä hän oli joutunut ottamaan hallitukseen myös vihreiden militantin laidan johtajan Mia Sallin, josta oli tullut kolmas ympäristöministeri. "Peräännyttäkää iskuryhmä ja valmistelkaa auto", Pajamo sanoi. Hän tuijotti litteää monitoria, jossa näkyivät rakennuksen ääriviivat sinihohtoisina. Niiden sisällä erottui kaksi punaista hahmoa - kaksi lämpösäteilyä tuottavaa ihmishahmoa, jotka olivat kyykkyasennossa lähellä toisiaan. Yksi poliiseista tuli johtoauton ovelle ja sanoi: "Hänen taskussaan on älykortti, mutta sen lukemiseen kaukaa tarvitaan erikoiskalustoa." "Ei ole aikaa. Kuinka lähelle pitäisi päästä?" "Noin kuuden metrin." "Antakaa pääte." Poliisi ojensi huolestuneen näköisenä nyrkinkokoisen litteän laitteen, jonka ylikomisario sujautti taskuunsa. Samankaltainen laite luki muun muassa bussin ovensuussa sisäännousevien matkustajien älykortit laskutusta varten. "Valmiina?" Pajamo kysyi laitepatteriston edessä istuvalta teknikolta. "Ok." Pajamo sujautti korvansa taakse langattoman pienoiskuulokkeen, laskeutui johtoautosta poliisin valopatteriston räikeästi valaisemalle pihalle ja lähti kädet kohotettuna rakennuksen ulko-ovea kohti. Hän ei piitannut siitä, kauhistelisiko maan ylivarovainen poliittinen johto hänen päätöstään - hän halusi vain hoitaa tehtävänsä. Hän oli aina ollut yksinäinen susi, joka vihasi palavereja, sidosryhmiä ja koko klubiyhteiskuntaa, jossa ei voinut edes kalastaa ilman klubiin liittymistä. "Haluan keskustella", Pajamo huusi kävellessään. "SEIS", talosta kajahti. Pajamo pysähtyi. Matkaa ulko-ovelle oli kymmenkunta metriä. "Olen aseeton. Haluan puhua." Hän jatkoi hitaasti kävelyään. "Pyysin auton oven eteen! Häivy tai ministeri kuolee! Lasken kolmeen... Yksi..." "Rauhoitu." Pajamo hidasti vauhtiaan. Hän tiesi ottavansa riskin - jos ministerille sattuisi jotain, hän olisi syyllinen. Hänen korvakuulokkeensa särähti. "Metri vielä." "Kaksi..." "Olen aseeton", Pajamo sanoi jatkaen eteenpäin. Hänen korvakuulokkeestaan kuului: "Selvä. Luenta ok." Pajamo kääntyi ympäri ja palasi johtoautoon, jossa yksi hänen alaisistaan ojensi hänelle tulosteen. "Lukkari, Roni Johannes, s. 14.6.2011..." Henkilötunnus oli jo syötetty Europolin tiedostoon, jossa oli muun muassa rikosrekisteritiedot. Lukkari oli osallistunut muutamiin raakoihin väkivaltarikoksiin EU-väkeä kohtaan, mutta ei henkirikoksiin. "Onko auton varustelu kunnossa?" Pajamo kysyi. "On", yksi poliiseista vastasi. "Ajakaa se sovitulle paikalle." Poliisi puhui ranteessaan olevaan radioon ja lähes saman tien valkoinen Sony ajoi rakennuksen oven eteen sähkömoottori vaimeasti inisten. Ylikomisario Pajamo sanoi omaan radioonsa: "He tulevat kohta. Ei toimintaa." Neljä tarkka-ampujaa eri puolilla pihaa seurasi oven edustaa tarkkuuskiväärien tähtäinten läpi. Osa 1 2 3 4 5