 |
Tarinan anatomia - käytännön ohjeita kirjoittajille
OSA 2: TARINAN RAKENNE
Jos idea toimii, tarina alkaa kehittyä kuin itsekseen. Muutaman lauseen konsepti on kuin spraypulloon ponnekaasulla pakattu partavaahto, joka alkaa paisua kun sen päästää vapautumaan. Sinun tehtävänäsi on ohjailla ja antaa tarinalle muoto.
Hyvä konsepti on samalla kertaa kartta ja kompassi; siihen on rakentuneena alkutilanne ja suunta. Mutta vähintään yhtä tärkeää on rakenne. Historian saatossa toimivaksi tarinankerronnan muodoksi on hioutunut kolmiosainen rakenne, jota käytetään sekä elokuvissa että kirjallisuudessa.
Ensimmäinen osa aloittaa tarinan, esittelee päähenkilön ja sysää hänet ongelmatilanteeseen. Toisessa osassa ongelmat syvenevät ja päähenkilö joutuu yhä tiiviimmin vastavoimien puristukseen. Kolmannessa osassa kriisi laukeaa tyydyttävällä tavalla. Muita rakenteen osia ovat mm. juonipisteet, joissa päähenkilön tilanne saa yllättävän käänteen.
Rakenteen esittely tiiviissä muodossa saa sen kuulostamaan mekaaniselta ja vivahteettomalta. Vastavoiman ei kuitenkaan tarvitse olla asetta heiluttava roisto, vaan se voi olla päähenkilön oma luonteenpiirre. Tärkeintä on synnyttää konflikti ja kitkaa. Se on draaman ja jännitteen ydin. Tasapaino ja harmonia ei ole kiinnostavaa, ristiriita on.
Tarinan rakenne kannattaa piirtää näkyviin, koska sen hahmottaminen visuaalisessa muodossa helpottaa työskentelyä. Teen yleensä kaksi erilaista kaaviota: henkilökartan ja juonikartan.
Henkilökartan keskipisteenä on päähenkilöä kuvaava ympyrä. Siitä lähtee säteittäin viivoja muihin henkilöihin. Mitä useampiin niistä päähenkilöllä on jonkinlainen suhde, sitä parempi. Erilaisilla viivatyypeillä on helppo kuvata suhteen luonnetta: terävä salamaviiva, pehmeä aaltoviiva, himmeä katkoviiva. Vastavoimaa kuvaava henkilö tai elementti muodostaa oman ryhmänsä.
Juonikartan ytimenä on jana, jolle tarinan kronologian mukaisesti merkitsen ensin juonipisteet ja makrotason rakenteen eli ensimmäisen, toisen ja kolmannen osan keskeisimmät tapahtumat. Sen jälkeen lisään yksittäisiä kohtauksia ja tarkkailen tarinan dramaturgiaa – juonen ja päähenkilöiden kehityskaarta, sivujuonten limittymistä, jännitteiden kasvamista ja kasvattamista, rytmiä, suvantojen ja toiminnan harmonista vuorottelua.
Tässä vaiheessa on mahdollista huomata virheitä ja tehdä korjauksia. Niiden jälkeen alkaa varsinaisen tarinarungon ja kohtausluettelon tekeminen sekä henkilöiden luominen.
|
 |