OSA 3: HENKILÖT JA JUONI

Tarinan runko on se perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kirjan idea on saattanut saada alkunsa tilanteesta johon päähenkilö joutuu, mutta pelkkä henkilön luominen ilman rakennetta ei vie kirjantekoprosessia eteenpäin.

Sama koskee – anteeksi, nyt sanon joidenkin kirjailijoiden rumana pitämän sanan – juonta. Jotkut kavahtavat koko termiä, mutta minulle se ei ole ongelma. Juoni, siis JUONI, on tärkeä osa tarinaa, mutta ei suinkaan ainoa.

Juoni on tapahtumien ketju, joka yhdessä henkilöiden kanssa pitää tarinan liikkeessä. Ikivanha vastakkainasettelu juoni-henkilöt on mielestäni perusteeton – ilman juonta ei ole henkilöitä eikä ilman henkilöitä ole juonta. Molemmat rakentuvat toistensa varaan.

Vanhoissa klassikoissa Dostojevskista Flaubertiin on selkeä, eteenpäin vievä juoni ja uskottavat, kiinnostavat henkilöt. Joissain kirjoissa tarina saattaa olla juonikeskeisempi, joissain henkilökeskeisempi. Kumpikaan ei sinällään ole toista parempi. Jos tarinassa on paljon tapahtumia, ei ole mahdollista paneutua kattavasti henkilöihin ellei teoksesta saa tulla 800-sivuinen. Jos neljällä sadalla sivulla katetaan satakunta juonipistettä, ei yksinkertaisesti ole tilaa käsitellä liiemmin henkilöitä.

Mutta kysymys ei tietenkään ole nollasummapelistä. Henkilöt rakentuvat tehokkaimmin toiminnan yhteydessä, dynaamisesti. Henkilö on yhtä kuin hänen tekemänsä valinnat. Jos päähenkilö tulee kolaripaikalle, jossa bussi roihuaa liekeissä matkustajat sisällä, niin mitä hän tekee? Hänen valintansa rakentaa lukijalle kuvaa siitä, millainen ihminen hän on.

Valintojen ei tarvitse olla dramaattisia elämän ja kuoleman kysymyksiä – arkiset asiat hoitavat samaa tehtävää. Pelkkä kahden ihmisen ruokailuhetki paljastaa heistä paljon, vaikka yhdessäkään lauseessa ei suoraan kuvailtaisi henkilöitä tai heidän käytöstään. Tekeekö kasvissyöjä ruokavaliostaan numeron vai hoitaako lautaselleen jotakin vähin äänin? Kuinka henkilö suhtautuu tarjoilijan tekemään virheeseen? Entä viereisessä pöydässä huutavaan lapseen?

Ikivanha hokema ”Näytä, älä kerro”, pitää hyvin paikkansa. Mutta tiiviiksi pakatussa tarinassa on välin viisaampaa sanoa: ”Hän oli epäluotettava”, kuin rakentaa tilanne faktan näyttämiseksi toiminnan kautta.

Sama koskee stereotypioiden käyttöä. Polveilevan tarinan seuraaminen on lukijalle paikoin vaativaa (ja samalla palkitsevaa), mutta joskus kuormitusta on syytä keventää tekemällä sivuhenkilöstä yleisen käsityksen mukainen – ”kirjanpitäjä nousee hillityssä puolitakissaan huolella pestystä Nissanista”.

Jos aina tehdään vastoin odotuksia, saadaan tuoreita ja originelleja henkilöitä, mutta lukijalta kuluu huomattavasti enemmän energiaa tekstin prosessoimiseen. Harley-Davidsonin selästä laskeutuva kirjanpitäjä herättää kiinnostusta, mutta kaikkien sivuhenkilöiden ei tarvitse olla kiinnostavia.

Rutiinien kuvailulla voi luoda henkilöön särmää, jos jaksaa käyttää tilaisuudet hyväksi. Tällaisissa asioissa tulee vastaan myös aika. Jos on päättänyt käyttää tarinan kirjoittamiseen viisi vuotta, voi hioa jokaista lausetta kunnes saa otettua siitä kaiken irti, kuten Thomas Harris tekee. Mutta jos haluaa kirjoittaa kirjan vuodessa, voi hioa lauseen niin hyväksi kuin osaa ja pystyy siihen varatussa ajassa.

Henkilön nivoutuminen osaksi juonta on tärkeää lukukokemuksen kannalta, mutta yhtä tärkeää se on kirjoittamisen kannalta. Henkilön pitää kasvaa tarinan mukana, kehittyä johonkin suuntaan, muuttua niin, että lukijan ja kirjailijan mielenkiinto tähän säilyy. Jos päähenkilö on kirjan lopussa samanlainen kuin alussa, on jotain pielessä.

Testaan henkilöitäni hyvin yksinkertaisella tavalla. Olisiko heihin kiinnostavaa tutustua todellisessa elämässä? Jos minun pitäisi kertoa heistä tuttavilleni, niin mitä kertoisin? Jos henkilö on tylsä kirjan sivuilla, niin kuinka voin olettaa, että lukija viihtyisi hänen seurassaan – tai että itse jaksaisin kirjoittaa hänestä?

Kuten tarinan suunnittelussa, tarvitaan henkilöidenkin luomisessa kitkaa, särmää ja käänteitä. Ihmissuhteiden on heijastettava tarinan maailmaa ja sävyä. Konflikti on aina kiinnostavampi kuin auvoinen onni – varsinkin jos konfliktin kautta pyritään tuohon onneen.

Näillä sivuilla ei ole mahdollista kuin raapaista laajan aihepiirin pintaa. Näkökulma on lukijassa, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta. Olen laatimassa myös perusteellista opasta niille, jotka todellakin aikovat kirjoittaa kirjan ja kuulla kustantajalta lauseen: Haluaisimme tehdä kustannussopimuksen käsikirjoituksestasi. Asiasta kiinnostuneet voivat lähettää palautetta täältä sähköpostiosoitteensa täältä ja mainita viestissä kirjoitusoppaasta. Heille tiedotetaan yksityiskohdista.