Ilkka Remes : Työhuone

Etusivu: Työhuone

	Tarinan anatomia - käytännön ohjeita kirjoittajille OSA 4: TARINAN MAAILMA Kirjan tapahtumapaikat ovat tärkeämpiä kuin pintapuolisesti tarkasteltuna uskoisikaan. Ne virittävät tunnelmaan, auttavat uskottavuuden luomisessa ja lisäävät kiinnostusta. Suuriin, koko tarinaa koskeviin valintoihin kuuluu ensinnäkin se, mihin maahan tapahtumat sijoittuvat. Joskus juoni sanelee tämän automaattisesti, toisinaan valinta on lähes vapaa. Montenegro valikoitui Uhrilennon päänäyttämöksi siksi, että juonessa tarvittiin Nato-vastaista, uskottavaa ryhmää. Toinen syy oli juonen vaatima syrjäisyys. Paikan eksoottisuus ja vuoristoisuus olivat lisäetuja. Toinen keskeinen ulkomainen miljöö, Saran ja Emman asuinseutu, oli valittavissa vapaammin. Päädyin Etelä-Ranskaan mm. sen vuoksi, että se tarjosi selkeän kontrastin Montenegrolle. Leikkaus kohtauksesta ja miljööstä toiseen oli selkeä, paikat erottuivat toisistaan. Käytännön sanelema toinen syy oli se, että tunnen seutua entuudestaan ja tuttuihin paikkoihin oli mukavaa kirjoittaa kohtauksia. Henkilöiden kodit, työpaikat ja muut tapahtumapaikat valikoituvat samalla tavoin. Ihmisten luonne ja tausta määräävät heidän lähimiljöidensä sävyn. Tasapainoilen arkiuskottavuuden ja kiinnostavuuden välimaastossa; tavanomainen on uskottavaa, mutta tylsää – originelli puolestaan on mielenkiintoista, mutta luiskahtaa helposti epäuskottavaksi. Ei riitä, että henkilöiden miljöö kuvaillaan lukijalle, kuvailun pitää lisäksi olla kohtauksen näkökulmahenkilön kautta värittynyt. Ruttokellojen alussa havainnoidaan säätilaa lentokoneen ohjaamosta: ”Lokakuinen aamu näytti matalan tuulilasin takana pimeältä ja tihkusateiselta. Suomi kuului laajaan matalapaineen alueeseen ja maatuulet olivat heikkoja.” Uhrilennon päähenkilö on koulutukseltaan lääkäri ja tutkii omaa koiranpuremahaavaansa: ”Olkavarsi oli kuin tulessa. Antti varmisti, ettei verenvuoto ollut runsasta ja liikutteli rannetta ja sormia. Motoriikka toimi, eikä tuntopuutosalueita ollut. Vaikutti siltä, että ainakin hermot, jänteet ja tärkeimmät rakenteet olivat säilyneet ehjinä.” Miljöön kuvailussa on tärkeää antaa muutama konkreettinen havainto, jotka luovat paikan tunnun ja tunnelman. Pyrin välttämään pelkkää kuvailua (”Huone oli sekainen”) ja kertomaan ympäristöstä tapahtumien kautta (”Antero pujotteli hujan jätettyjen tavaroiden välissä”). Mitä niukemmalla sanamäärällä selviää, sitä parempi. On tärkeää käyttää kuvailuja, jotka kertovat tiiviissä muodossa mahdollisimman paljon. Jos kirjoitan: ”Miehen ahavoituneet kädet tarttuivat matkalaukkuun”, kerron samalla miehestä jotakin – hän on ollut paljon ulkoilmassa, ehkä ruumiillisessa työssä, eikä hän kenties ole tottunut matkustaja. Hyvä kuvailu paljastaa vain jäävuoren huipun ja jättää veden alla olevan osan lukijan oivallettavaksi. Sama koskee detaljointia – yritän valita mieluummin yhden konkreettisen yksityiskohdan kuin vuolasta kuvailua. Mitä visuaalisempi ja konkreettisempi tuo yksityiskohta on, sitä parempi. Sen pitäisi kuvastaa paikkaa tai henkilöä mahdollisimman osuvasti. Jälleen kerran kannattaa pyrkiä erikoisiin, mieleenjääviin detaljeihin, mutta varoa epäuskottavuutta. Olisi erikoista panna vanha mummo Ferrarin rattiin, mutta kuinka uskottavaa se on? Periaate havintojen ja detaljien kirjoittamisessa on yksinkertainen: jokaisen niistä on tuotava jotain merkityksellistä tarinaan – luotava henkilöä tai tunnelmaa, välitettävä vaivihkaa informaatiota. Tämä koskee yhtä lailla esineympäristön kuvailua kuin säätilaa. Kullakin kohtauksella on tietty tunnelma, jota tavoitellaan erilaisin keinoin. Murhaajan taloon yksin jääneen päähenkilön jännitystä voivat korostaa pimeys ja kattoon rummuttava sade, joka estää kuulemasta ääniä. Sade ei kuitenkaan saa puhjeta yllättäen, vaan aiemmissa kohtauksissa aurinkoinen päivä on taittunut hautovaksi illaksi, kunnes taivaalle kertyneet pilvet ovat alkaneet sataa. Keskimääräisyys ei ole kovin dramaattista tunnelman luomisessa(kaan), joten mieluummin rankkasade, joka todella saa veden kuohumaan räystäskouruissa, katuojat täyttymään ja jalkakäytävät tyhjenemään ihmisistä. Sama koskee rutiininomaista arkipäivää – siitäkin kannattaa tehdä korostetun rutiininomainen; lukija huomaa vihjeet ja alkaa odottaa jotain yllätyksellistä tapahtuvaksi. Samaa keinoa käytetään elokuvissa: hiljainen lähiö, lasten etäistä kiljahtelua leikkipaikalta, kamera seuraa hitaasti kävelevää miestä, joka puristaa laukkua kädessään lujemmin kuin olisi tarpeen... Yksittäisten sanojen teho on valtava, ja niihin kannattaa luottaa. Kun kirjoitin Pedon syleilyä ja loin sota-ajan maailmaa, yritin toiminnan ohessa muistuttaa lukijaa sen ajan ympäristöstä. ”Marc sytytti Citroenin keltaiset ajolyhdyt ja suuntasi etelään Genevenjärveä kohti soran rapistessa auton alustaan ja astinlautoihin. Hän laski huopahattunsa matkustajan istuimelle.” Tai: ”Klassisen musiikin joukossa oli muutamia uusia amerikkalaisia jazz-levyjä. Anna otti tottuneesti eboniittilevyn paperisuojuksesta ja asetti sen gramofonin verkaympyrälle. Coleman Hawkinsin tenorisaksofonin tummat sävelet alkoivat soljua suuresta kovaäänisestä.” Samaa periaatetta käytin jo luodessani Pääkallokehrääjän vaihtoehtoista Suomea, sodan hävinnyttä Suomen Demokraattista Tasavaltaa. ”Antero käveli Esplanadin puistoon fasismin uhrien muistomerkin kohdalla. Hämärtyvä syksyinen keskiviikkoilta oli pilvinen, mutta tyyni ja lämmin. Ruskan värjäämien lehmusten katveessa ilmoitustaululla oli mainosjulisteita: Leipzigin Gewandhaus-orkesteri esiintyi Kulttuuritalossa ja Dresdenin Semper-ooppera vieraili Bulevardilla.” Työtä konkreettisten, elävien havaintojen keksiminen teettää, sillä jokaisella sivulla on kymmeniä lauseita, ja kirjassa satoja sivuja. Se on kuitenkin ainoa tapa saada lukija astumaan tutulla ja turvallisella tavalla tarinan kuvitteelliseen maailmaan, jossa tapahtuu sellaista mikä todellisessa elämässä ei ole mahdollista.



	Näillä sivuilla ei ole mahdollista kuin raapaista laajan aihepiirin pintaa. Näkökulma on lukijassa, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta. Olen laatimassa myös perusteellista opasta niille, jotka todellakin aikovat kirjoittaa kirjan ja kuulla kustantajalta lauseen: Haluaisimme tehdä kustannussopimuksen käsikirjoituksestasi. Aiheesta kiinnostuneet voivat ilmoittautua täällä. Heille tiedotetaan myöhemmin yksityiskohdista.