Ilkka Remes : Työhuone

Etusivu: Työhuone

	Ideasta kansiin OSA 4: JATKOVERSIOT JA VALMIS KÄSIKIRJOITUS On mielenkiintoista saada palautetta ensimmäisestä versiosta. Vaikka tarina siinä vaiheessa on monessa suhteessa puutteellinen, pystyn arvioimaan mikä palautteessa johtuu keskeneräisyydestä ja mikä ei. Tärkeimpiä ovat spontaanit yleiskommentit: miltä tarinan tuntuu, kuinka se käynnistyy, miten mielenkiinto pysyy yllä, millaisen olon tarina jättää, kiinnostavatko henkilöt, tutustuuko heihin riittävästi. Kehuja on mukava kuulla, mutta mielenkiintoisempaa on keskittyä ongelmakohtiin. Jos joku lukijoista pitää tiettyä tarinan kohtaa kummallisena tai epäuskottavana, mutta toinen lukija samaa kohtaa erinomaisena, ei ole syytä huolien. Jos sen sijaan useampi lukija kiinnittää kielteistä huomiota samaan asiaan, on minunkin syytä tarkastella tuota kohtaa uudelleen. Se saattaa kaivata tiivistämistä, selkeyttämistä, uutta näkökulmaa tai poistamista. Erityisen hankalaa on toisinaan sopivan lopun löytäminen. Lopetuksen on tehtävä oikeutta tarinalle ja päähenkilöille. Olisi tuhoon tuomittu yritys pyrkiä lopetuksella miellyttämään lukijaa – vain ja ainoastaan tarinan on saneltava loppuratkaisu, joka onnistuneimmillaan on yllättävä ja ajatuksia herättävä. Yleensä palaute antaa melko selvän kuvan tarinan vahvoista ja heikoista kohdista. Lähes aina esilukijoiden havainnot osuvat yksiin omien käsitysteni kanssa; olen saattanut lakaista jonkin ongelman laiskuuttani maton alle, mutta palaute havahduttaa minut puuttumaan siihen. Seuraavissa versioissa huomioin palautteen ja syvennän tarinaa sekä lisään miljöiden yksityiskohtia, puvustan henkilöitä, sisustan heidän kotejaan ja täytän #, X ja -merkkejä, joita olen kylvänyt niihin kohtiin, jotka vaativat täyttämistä tai tarkistamista. Käsikirjoituksen lause saattaa näyttää tältä: "Antti kääntyi Xkadulle ja huomasi saman Toytotan, joka oli seurannut häntä. Tummat pilvet taivaalla alkoivat #." X kaipaa kadun nimeä, * automerkin tarkistamista, # säätilan yhdenmukaistamista. Ensimmäisissä versioissa kiinnitän huomiota lähes ainoastaan tarinan sisältöön. Vasta myöhemmin alan korjata myös kieltä: selkeytän lauseita ja teen niistä mahdollisimman tehokkaita ja helposti ymmärrettäviä. Kieli ei ole kirjoissani pääasia, vaan tarina. Kieli on väline tarinan kertomisessa. Kun tarina alkaa olla kunnossa, jätän sen kustannustoimittajalleni. Hän pureutuu kielen ryteikköihin ja muihin ongelmana pitämiinsä kohtiin. Otan lähes poikkeuksetta onkeeni hänen ehdotuksensa – kustannustoimittaja on kielen ammattilainen, minä tarinankerronnan. Olen hyvin huolestunut, jos jollain sivulla ei juurikaan näy korjausmerkintöjä. Minulle tulee silloin tunne siitä, että kaikkea mahdollista tekstin hiomiseksi ei ole tehty. Vastaavasti saan suorastaan masokistista tyydytystä nähdessäni korjauksia täynnä olevan marginaalin. Seuraavassa jaksossa käsittelen käsikirjoituksen vaiheita kustantamossa sekä markkinoinnin suunnittelua.