 |
 Ideasta kansiin

OSA 6: LUKIJOIDEN KÄSIIN
Kun olen jättänyt korjatun oikovedoksen kustantajalle, on minun panokseni teoksen luomisessa ohi ja siirryn seuraavaan tarinaan sormet syyhyten.
Autan kuitenkin lukijoita löytämään kirjan osallistumalla syksyn mittaan erilaisiin tilaisuuksiin mahdollisuuksieni mukaan. Pääasiassa teen kuitenkin silloin töitä uuden kirjan parissa. Vuosi on minulle ehdoton minimiaika kirjan tekemiseen, ja jokainen työpäivä on tärkeä. Tämän vuoksi en voi kovin paljoa osallistua markkinointitilaisuuksiin, vaikka tiedänkin niiden tärkeyden. Toivon, että tarinat puhuvat puolestaan.
Kustantamon väelle syksy on äärimmäisen kiireistä aikaa – he tekevät silloin suuren työn saadakseen minun ja muiden kirjailijoiden teokset kaupaksi. Tämä työ on alkanut jo varhain kevättalvella, jolloin olen toimittanut tarinasta tietoja ennakkomyyntiä varten. Kirjoja myydään suurille ketjuille ja muille ostajille jo hyvissä ajoin, ja jonkinlainen käsitys kirjan menekistä on jo touko-kesäkuussa.
Toimitan mahdollisimman varhain tekstiä myös graafikolle, joka alkaa ideoida kantta. Kansi on tärkeä elementti – ja vaikea. Sen pitäisi kuvastaa tarinaa sekä herättää kiinnostusta ja huomiota kaupan hyllyllä ja mainosvälineissä. Minulla on jonkinlainen näkemys kannesta ja vaihdamme ajatuksia graafikon kanssa siitä, millainen teema voisi toimia.
Samaan aikaan tehdään takakansitekstit. Ne täytyy laatia kieli keskellä suuta – tarinasta ei saa paljastaa liikaa, mutta kuitenkin riittävästi. Sopiva määrä on tietenkin makuasia, mutta mieluummin liian vähän kuin liikaa.
Kirjan ilmestyttyä saan siitä palautetta, joka on aina mielenkiintoista. Kriitikot esittävät näkemyksensä, samoin muut lukijat. Ammattitaitoinen kritiikki on erittäin hedelmällistä ja pyrin ottamaan siitä opikseni. Myös lukijapalautetta kertyy mm. tämän nettisivuston kautta runsaasti ja tutkin sen hyvin tarkasti. Omiin teoksiin ei koskaan saa riittävästi etäisyyttä ja lukijoiden palaute on kullanarvoista.
|
 |