 Etusivu: Työhuone | |||||
| |||||
|
  Kolumni: Virheistä oppiiMuistan elävästi, kuinka epätoivoiselta tuntui katsoa esikoiskirjaani kaupan hyllyllä ja miettiä, kuka siihen rohkenisi tarttua. On vaikea uskoa, kuinka suureksi tämä ensimmäisten rohkeiden lukijoiden joukko on kasvanut. Kirjoittaessa kauhistun joskus ajatusta siitä, kuinka monet silmäparit tulevat lukemaan tekstiäni, sillä mitä useampi ihminen kirjaani lukee, sitä enemmän löytyy myös virheitä. Olen saanut kymmeniä viestejä virheestä, joka oli lipsahtanut Ikiyön ensimmäiseen painokseen: Korpi oli vaihtunut eräässä kohtaa nimeksi Manner. Virheitä tulee aina, mutta tämä oli poikkeuksellisen näkyvä – tuntuu siltä, että joka ikinen lukija huomasi sen, mutta minä en. Monet muutkin silmäparit lukivat käsikirjoituksen ja oikovedoksen, mutta kaikilla oli jostain syystä tuossa kohtaa sokea piste. Nimivirhe johtuu siitä, että eräässä vaiheessa päähenkilön nimi oli Manner. Muutin tekstinkäsittelyohjelman ”etsi-korvaa” -toiminnon avulla nimen Korveksi, mutta jostain kumman syystä yhteen kohtaan oli jäänyt väärä nimi. Tästä eteenpäin tiedän olla huolellisempi tällaisissa asioissa. Nimien vaihdokset sinänsä ovat rutiinia. Syitä on lukuisia: löytyy aiempaa osuvampi nimi, jotkut nimet muistuttavat liikaa toisiaan, jokin nimi osoittautuu muuten vain tylsäksi. Hyvä nimi on riittävän erikoinen, mutta ei liian erikoinen. Erikoisessa nimessä on se ongelma, että huonolla tuurilla juuri ihminen, jolla on harvinainen nimi, sattuukin oikeasti toimimaan siinä harvinaisessa ammatissa, jossa hänet kuvaan. Joskus nämä nimikaimat ottavat yhteyttä, eikä aina ole helppoa saada heitä uskomaan, että kysymyksessä on yhteensattuma. Voi tosin myös olla, ettei kysymyksessä olekaan yhteensattuma, vaan alitajunnan ja muistin tekemä kepponen: luulen keksineeni nimen, vaikka olenkin joskus törmännyt siihen esim. lehdessä. Lyöntivirheet ovat kiusallisisia, mutta harmittomia. Tahattomat asiavirheet ovat paljon ikävämpiä, ja niitä pyrin välttämään tarkistamalla ja tarkistuttamalla faktoja. Joskus päädyn tekemään tahallisia asiavirheitä jonkin juoniteknisen syyn takia. Saatan esim. typistää lentoaikaa pitääkseni kohtausten kronologian synkronissa toistensa kanssa. Tällaisissa tapauksissa on pantava kaksi huonoa vaihtoehtoa vaakakuppiin ja valittava niistä vähiten huono. Oman lukunsa muodostavat kielioppivirheet. Niitäkin pyrin välttämämään, mutta tiedän että kustannustoimittajalleni jää silti kosolti työtä. Noudatan perinteisiä kielioppisääntöjä ja lähden siitä, että kielen tehtävä on kertoa tarinaa eikä vetää itseisarvoisesti huomiota puoleensa.
|
|
|||
| |||||
| |
| |
| © Copyright Ilkka Remes 2001, produced by Frantic Media. | |
|