Ilkka Remes : Työhuone

Etusivu: Työhuone

	Kolumni: Valintoja Kun minulta kysytään ammattia, en vieläkään ole oppinut vastaamaan ”kirjailija”. Se ei tunnu ammatilta, vaan kokopäiväiseltä harrastukselta. Hyvä niin. Kirjailijan työstä puhutaan toisinaan ”yksinäisenä” ja ”kuluttavana”. Voisin luetella tusinan verran ammatteja, jotka sopivat näihin määreisiin paremmin. Kirjailijan työ on siistiä sisätyötä, joka monessa suhteessa muistuttaa mitä tahansa toimistotyötä – sanan hyvässä ja huonossa merkityksessä. Arkkitehti luo rakennuksia, pelinkehittäjä pelejä, säveltäjä musiikkia ja kirjailija kirjoja. Sanaan ”luovuus” liittyy paljon merkityksiä, joista suuri osa on joutavaa sanahelinää – ainakin niissä valtiovallan julistuksissa, joissa mietintöbyrokratialla aiotaan ”valjastaa luovuus kansalliseksi kilpailutekijäksi”. Tärkeintä olisi ruohonjuuritasolla auttaa luovan työn harjoittajia ja siitä leipänsä saavia pienyrityksiä kasvamaan ja kehittymään. Mutta niin kauan kuin valtiovalta ja koko palkansaajayhteiskunta pitää yrittäjiä kakkoskastin kansalaisina, ei luovuuden edistämisestä kannata puhua. Luovan työn kirous ja autuus on valintojen tekemisessä. Päätöksiä on tehtävä joka hetki. Olen tänään, tavallisena työpäivänä, tehnyt tekeillä olevan kirjani kohtausta kirjoittaessani satoja valintoja, jokaisen työtunnin jokaisena minuuttina. Jos kärsii valitsemisen vaikeudesta, ei kannata ryhtyä kirjailijaksi. Joskus valitseminen käy luonnostaan – Aaro Korpi tietää miten reagoi tietyssä tilanteessa, minun ei juurikaan tarvitse vaivata päätäni sillä. Mutta mitä tasavallan presidentti on valinnut asukseen tavallisena koti-iltana? Olisiko Krakovan Vanhankaupungin luostarin tornissa naakka vai varis vai joku muu? Onko Puolassa naakkoja... Mitä enemmän alkaa pohtia, sitä vaikeammaksi valinnan tekeminen käy. Olen kirjoittanut valintojen tekemisestä aiemminkin, sillä se nimenomaan on tarinankertojan tehtävä. Pientenkin valintojen – ja usein nimenomaan niiden – avulla voi tehokkaasti vaikuttaa lukijaan. Ja sen koen päätehtäväkseni. Yritän taluttaa lukijan maailmaan, jonka olen luonut. Mitä paremmin onnistun siinä, sitä vahvemman lukukokemuksen pystyn tarjoamaan. Ja se on haaste, jonka mielelläni otan joka aamu vastaan, kun asetun tyhjän sivun eteen.