 Etusivu: Työhuone | |||||
| |||||
|
Kolumni: Lukijan housuissaRuttokellojen lukijamäärä yllätti minut viime syksynä täydellisesti eikä sen ylittäminen tuntunut mahdolliselta. Uhrilentoa on kuitenkin hämmästyksekseni myyty enemmän. Kirjakerho- ja pokkarimyynti toteutuu vuodenvaihteen jälkeen, joten kokonaismyynti selviää myöhemmin. Minulta on usein kysytty, mistä arvelen kirjojeni laajan lukijakunnan johtuvan. En tiedä siihen vastausta, mutta ainakin yhden seikan se todistaa: oma makuni on nähtävästi lähellä muidenkin lukijoiden kirjamakua. Kirjoitan itselleni eli teen sellaisia kirjoja, joita lukisin mielelläni. Edellytän kirjalta ensinnäkin kiinnostavuutta. Jos tarina ei tempaa mukaansa, siirryn toiseen. Kirjan on myös annettava jotain – kokemuksia, tietoa tai ajattelemisen aihetta. Tärkeitä ovat myös kieli ja tyyli, mutta ne eivät riitä kompensoimaan tarinan puutteita. En halua tulla lukijana aliarvioiduksi enkä itse aliarvoioi lukijoitani, vaan jätän heille oivaltamisen ilon. Kirjoja lukevat ihmiset ovat aikaansa seuraavaa, älykästä väkeä. Se onkin lähes ainoa yhteinen piirre lukijakunnassani, johon kuuluu sekä miehiä että naisia kaikista ikä- ja ammattiryhmistä. En ole erityisen innokas kirjojen luokittelija, koska luokitukset ovat karkeita ja yksinkertaistavia. Teokseni luokitellaan joissain yhteyksissä viihdekirjoiksi, ja mikäpä siinä. Olen käsitellyt kirjoissani mm. kansainvälistä politiikkaa, geenitekniikkaa, terrorismia, moraalifilosofiaa, mediakritiikkiä. Jos olen onnistunut nivomaan asiateemat juonen ja henkilödraamojen lomaan viihdyttäväksi koetulla tavalla, niin olen tyytyväinen. Omien kirjojen lukeminen tuorein silmin onnistuu sitä paremmin, mitä pidempi aika on kulunut kirjoittamisesta. Tartuin pitkästä aikaa Pääkallokehrääjään ja aloin lukea sitä jännittyneenä; pelkäsin törmääväni kohtiin, jotka nykyisellä kokemuksellani tekisin aivan eri tavalla. Totta kai sellaisiakin löytyi, mutta huomasin tarinan edetessä jännittäväni enemmänkin Ervastin, Anteron ja Markun puolesta. En enää muistanut tarinan yksityiskohtia ja uppouduin siihen kuin kuka tahansa lukija. Tätä tuoreen lukemisen mahdollisuutta kaipaan nyt, kun kirjoitan ensi syksynä ilmestyvää tarinaa. Muutaman päivän joululoma auttoi jonkin verran etäisyyden ottamisessa, mutta tarvittaisiin pikemminkin muutaman viikon paussi. Sitä taas en malta pitää, sillä sormeni syyhyävät tarinan eteenpäin kuljettamisessa – haluan palavasti päästä niihin käänteisiin ja tapahtumiin, joiden vuoksi aloin tarinaa kirjoittaa. Se on mukava tunne, jossa lukijan ja kirjailijan roolit sekoittuvat.
|
|
|||
| |||||
| |
| |
| © Copyright Ilkka Remes 2001, produced by Frantic Media. | |
|