Maailman menestyneimpiin kuuluva – joillain mittareilla menestynein – kirjailija Stephen King on ilmoittanut lopettavansa kirjoittamisen. Uutinen yllätti minut, sillä King on tavattoman nopea ja tuottelias kirjoittaja, jolla on tuntunut olevan suorastaan maaninen tarve kertoa tarinoita. Ehkä syy lopettamiseen piileekin sanassa ”tuottelias”.

Kingin ilmoittamat perustelut kuulostavat inhimillisiltä. Hän haluaa lopettaa huipulla, silloin kun ”hän hallitsee vielä palloa eikä pallo häntä”, kuten hän itse asian ilmaisee. Mutta kertoo hän vakavammankin syyn: hän pelkää alkavansa toistaa itseään ja antaa ymmärtää, että on ammentanut itsensä tyhjiin. Ehkä hän maksaa nyt tuotteliaisuutensa hintaa.

En silti pelkää, että mielikuvituksessani on vakiomäärä tarinoita ja aiheita, jotka vähitellen loppuvat. Tarinat ovat uusiutuva luonnonvara. Mutta en epäile, etteikö niiden uusiutumisessa voisi joskus olla ongelmia. Tiedän kirjailijoita, jotka väittävät että pystyisivät kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta, mutta tyytyvät tallaamaan tuttuja polkuja siinä pelossa, etteivät lukijat pysty uusiutumaan.

En pidä lukijoitani noin urautuneina. Kaikissa kirjoissani on tiettyjä yhteisiä elementtejä, mutta olen sijoittanut tarinoita vaihtoehtoiseen todellisuuteen, historiaan, tulevaisuuteen ja nykyhetkeen sekä liikkunut eri puolilla maailmaa. Uskon vakaasti, että lukijat haluavat uppoutua kirjoihin, jos niissä kerrotaan vetävä tarina. On kai viisaampaa laittaa lukijat uudenlaisten tarinoiden eteen kuin kahlita itsensä samantyyppisiin tarinoihin ja kyllästyä niihin.

Kirjailija King on 54-vuotias. Hän aikoo tehdä parin vuoden aikana valmiiksi muutaman kirjan täyttääkseen kustantajille tekemänsä sitoumukset, mutta uusia sopimuksia hän ei enää kerro tekevänsä.

Tuttavani epäili, että King lopettaa kirjoittamisen koska hän on tolkuttoman rikas eikä hänen ”tarvitse” kirjoittaa. King teki jo varhain läpimurron romaanillaan Carrie, jonka pokkari- ja filmioikeudet toivat hänelle niin paljon rahaa, että hän olisi halutessaan voinut lopettaa jo silloin. Tai viimeistään tehtyään Hohdon. Tai ainakin Christinen. Mutta hän jatkoi ja jatkoi, parin tuhannen sanan päivävauhtia, kirjan toisensa jälkeen, vuoden toisensa jälkeen. Nyt, lopettamispäätöksen tehdessään, hänellä on takanaan kolmisenkymmentä laajaa romaania.

Kuulostaisi erikoiselta, jos Esa-Pekka Salonen sanoisi lopettavansa, koska hänellä on jo tarpeeksi rahaa. Useimmat luovan työn tekijät työskentelevät siksi, että pitävät siitä tai siksi, että heillä on vahva tarve sanoa työllään jotakin. Tunnetutkin nimet ovat uransa alussa tehneet vuosikausia työtä saamatta penniäkään korvausta, mutta jatkaneet siitä huolimatta.

Luin sattumalta muutama viikko sitten Kingin vuosi sitten ilmestyneen kirjan ”On Writing – A Memoir of the Craft”. Omaelämäkerran ja kirjoitusoppaan sekoitus kertoo kirjoittamiselle omistautuneesta miehestä, joka aloitti uransa kirjoittamalla silloisen työnsä ääressä pesulassa. Ammatikseen hän opetti englantia, mutta kirjoitti kaikki vapaa-aikansa, aluksi huonolla menestyksellä.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä King mahtaa tehdä ensimmäisen sapattivuoden jälkeen. Luulisin, että hänen päässään syyhyää muutama hyvä tarinan itu. Ehkä hän tarjoaa niitä vaimolleen, kirjailija Tabitha Kingille.